Teksti Eekku Aromaa

Suomalaissotilaan kuolemasta voisi alkaa uudenlainen vaalikeskustelu.

Suomalaissotilas kuoli Afganistanissa eilen. Tästä alkanee vaalikeskustelu, jossa totuudella on vain marginaalisesti merkitystä. En missään tapauksessa tarkoita väheksyä tämän suomalaisen sotilaan läheisten kokemaa menetystä. Otan osaa heidän suruunsa, läheisen menettämiseen liittyvä suru on aina raskasta kantaa.

Moraalinen ongelma suomalaisten sotilaiden läsnäolossa Afganistanissa ei kuitenkaan liity siihen, että siellä kuoli nyt toinen suomalainen sotilas ja lisää näitä valitettavia kuolemantapauksia voi olla edessä, niin kauan kuin siellä soditaan.

Todelliset moraaliset ongelmat liittyvät siihen, että Afganistanissa kuolee jatkuvasti afganistanilaisia siviilejä, eikä tilanne ole sotavuosien aikana juuri näyttänyt paranevan. Suomalaisten ja muiden ulkomaalaisten sotilaiden kuolemat Afganistanissa – niin valitettavia kuin ne ovatkin – liittyvät valintaan, jonka jokainen sinne lähtenyt sotilas on itse tehnyt. Jokainen heistä on päättänyt itse hakeutua niihin tehtäviin. Valinnan hän on voinut tehdä saadakseen kokemusta, ollakseen mukana oikeaksi kokemassaan operaatiossa, palkan vuoksi, seikkailunhalusta tai jostain muusta syystä.

Afganistanin operaatioon on jatkuvasti ollut enemmän hakijoita kuin paikkoja suomalaisille sotilaille on ollut. Jokainen lähtenyt sotilas on itse sinne hakeutunut.

Afganistanilaisille asia on toinen. Heistä useimmat eivät ole valinneet elää juuri Afganistanissa, vaan he ovat sinne sattuneet syntymään. Nyt heillä ei ole muita vaihtoehtoja kuin elää sodan keskellä. Ulkomaalaisten sotilaiden kuolemia suurempaa moraalista pohdintaa pitäisikin siis liittää jokaiseen afganistanilaisen siviilin kuolemaan.

Julkisuudessa esillä ollut pohdinta Afganistanista on keskittynyt melko paljon siihen, että tulisiko Suomen osallistua Afganistanin operaatioon. Todellisuudessa sillä taitaa olla melko vähän merkitystä. Oikeat Afganistaniin liittyvät kysymykset käsittelisivät ennemminkin sitä, miten tilanne voitaisiin vakauttaa. Onko Hamid Karzain hallinnon tukeminen oikea tie? Millaisilla toimenpiteillä afganistanilaisten elämä voisi olla sodan sijaan rauhan ajan arkea?

En minä niihin osaa vastata, mutta voitaisiinko keskittyä silti puhumaan siitä, jooko?