Teksti Susanna Kuparinen

Mitä päätöksiä ministerit tekevät ja jättävät tekemättä?

Kokoomuksen edustajina harmaan talouden työryhmässä istuivat silloinen sisäministeri Anne Holmlund ja kansanedustaja Arto Satonen. Etenkin Holmlundin osuus harmaan talouden torjunnan neuvotteluissa herättää kysymyksiä. Sisäministerinä hänen vastuualueelleen kuului neljän vuoden ajan muun muassa poliisin resursointi.

Kun katsoo muistiosta Holmlundin ajamia kantoja viranomaistyön jarruttamiseksi, ei tunnu enää niin kummalliselta, että hänen sisäministerikaudellaan talousrikostutkinnan tulokset romahtivat.

Ministerien rooli on tärkeä. Määrätietoinen ministeri kykenee ajamaan läpi lakiehdotuksia tiukoissakin olosuhteissa ja vaikuttamaan myös oman ministeriönsä ulkopuolella.

Hyvänä esimerkkinä voidaan nostaa ex-oikeusministeri Tuija Braxin (vihr.) aggressiivinen ote. Brax sai nostettua sinnikkäällä ja määrätietoisella työllä talousrikossyyttäjien määrän uudeksi Suomen ennätykseksi. Myös käräjäoikeuden tuomarien määrä kasvoi ennätyssuureksi.

Huomattava saavutus, kun talousrikollisuuden vastaisia toimia on jarrutettu koko edellisen hallituskauden vetoamalla valtion tuottavuusohjelman vaatimiin henkilöstöleikkauksiin.

Toisaalta ministeri voi jarruttaa tehokkaasti lainsäädäntöä tai nostaa kädet pystyyn, kun se sopii omiin agendoihin.

Samaan aikaan kun Brax tappeli lisää tuomareita ja syyttäjiä, Holmlund vihelteli sisäministeriössä ja tehtaili julkilausumia, joissa korosti talousrikostorjunnan tärkeyttä.

Harmaa talous aiheuttaa varovaisten arvioiden mukaan 4–5 miljardin veromenetykset vuodessa.

”Kansainväliset arviot Suomen harmaasta taloudesta ovat vieläkin synkempiä”, Aamulehden pääkirjoituksessa todettiin 30. kesäkuuta.

Maailmanpankin laskelmien mukaan Suomen valtio menettäisi vuosittain jopa yli 30 miljardia euroa vero- ja muina tuloina.

Onko Holmlund vaatinut talousrikospoliisille lisää resursseja? Ei, päinvastoin. Tälläkin hetkellä talousrikosyksikköä uhkaa kahdenkymmenen viran lopettaminen.

Vaikka suhtaudun vihreisiin usein kriittisesti, heissä on yksi erityisen hyvä puoli: vihreää ministeriä ei heti kärkeen tarvitse epäillä hämärien intressiryhmien poliittiseksi nyrkiksi.

Ministerivalinnat Kataisen I hallituksessa eivät ole sattumaa. Kokoomus ja RKP valloittivat kaksi keskeistä salkkua.

Kokoomus halusi arvopaperiasiat kauas valtiovarainministeri Jutta Urpilaisesta ja sai ne siirrettyä elinkeinoministeri Jyri Häkämiehen alaisuuteen. Häkämies ei suostunut kommentoimaan Voimalle miten omistusten salaamisen suhteen aiotaan toimia.

Myös oikeusministeriksi nousseen Anna-Maja Henrikssonin toimintaa on syytä tarkkailla jatkossa tarkasti. Ja muistaa erityisesti se, että usein on tärkeämpää tarkkailla ei niinkään sitä, millaisia päätöksiä ministeri tekee, vaan mitkä hän jättää tekemättä.

Lue Susanna Kuparisen artikkeli Kootut selitykset.