1.jpg

Mikä vie kalat tilastoista?

Teksti Maria Haanpää

Ilmastouutisia 1.–7.2.

Arktisen merijään ala jäi tammikuussa ennätyksellisen pieneksi. Jään keskimääräinen ala oli vain 13,55 miljoonaa neliökilometriä, mikä on 50 tuhatta neliökilometriä vähemmän kuin aiempi pienin mitattu tammikuinen arktisen merijään ala. Näitä satelliittiavusteisia mittauksia on tehty vuodesta 1979 lähtien.

Arktisen merijään ala on ollut tänä talvena ennätysalhainen myös joulukuussa. Mainittakoon sekin, että meren jäätyminen on ollut tänä talvena erityisen hidasta Hudsoninlahdella. Lahti jäätyy umpeen yleensä marraskuun lopulla. Tänä talvena se tapahtui vasta tammikuun puolivälissä.

Hudsoninlahden jäätyminen viitenä viime talvena. Kukin talvi on merkitty kaavioon omana käyränään. Aika on esitetty vaaka-akselilla ja jääala pystyakselilla. Alimpana näkyvä, yhtenäinen tummanvihreä käyrä on kuluvan talven 2010/2011 jäätymiskäyrä. (Kaavio: NSIDC /NIC MASIE Product)

Arktisen merijään hupeneminen herättää kysymään, että mitä seurauksia tällä on alueen kalakannoille. Kuinka paljon alueella voidaan kalastaa, jotta se on vielä kestävää toimintaa?

Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO pitää tilastoja maailman kalataloudesta, mutta niissä tilastoissa on heikot kohtansa. Kanadassa on nyt tehty tutkimus, jossa perehdyttiin yksityiskohtaisesti Venäjän, Yhdysvaltojen ja Kanadan kalanpyyntiin Pohjoisella jäämerellä (FAO:n kalastusalue numero 18). Tuloksia verrattiin sitten FAO:n tilastoihin.

Tutkimuksessa paljastui, että saalismäärät ovat olleet tähän asti erittäin puutteellisesti tilastoituja ja vakavasti aliarvioituja. Monia eri tiedonlähteitä hyödyntämällä tutkijat tutkijat arvioivat, että tältä arktiselta merialueelta on pyydetty vuosina 1950–2006 melkein 75 kertaa niin paljon kalaa kuin mitä FAO:lle on raportoitu, yhteensä noin 950 tuhatta tonnia. Tähän lukuun on laskettu mukaan paitsi teollinen kalanpyynti myös pienimuotoisempi kalatalous.

FAO oli saanut tilastoihinsa tiedot kyseiseltä ajanjaksolta vain Venäjän (ja Neuvostoliiton) pyytämästä yhteensä 12 700 tonnista kalaa. Tutkijoiden mukaan Venäjän osuus todella pyydetystä melkein miljoonasta tonnista oli noin 770 tuhatta tonnia, Kanadan osuus noin 94 tuhatta tonnia, ja Yhdysvaltojen noin 89 tuhatta tonnia.

Tutkimusta johtaneen Dirk Zellerin mukaan FAO:lle ilmoitetut saalisluvut ovat synnyttäneet virheellisen tunteen siitä, että arktinen alue olisi kalavesiensä osalta yhä miellyttävällä tavalla koskematonta rajaseutua. Uudet tarkemmat luvut ovat tarpeen, jos halutaan seurata muutoksia kalansaaliissa ja laatia suojelusuunnitelmia. Näin yksityiskohtaista saalisselvitystä ei ole tehty aiemmin, kommentoi tutkimukseen osallistunut Daniel Pauly CBC:lle.

Jäämme yhdessä Dirk Zellerin kanssa ihmettelemään, että miksi Kanada ja Alaska eivät ole lainkaan ilmoittaneet saaliitaan kansainväliselle yhteisölle. Zeller ei usko, että Kanadan arktisilla vesillä harjoitettaisiin nykyään ylikalastusta, mutta entä tulevaisuudessa?

Aiempien tutkimusten perusteella tiedetään, että jotkin kalakannat ovat siirtyneet ilmastonmuutoksen myötä pohjoisemmille vesille. Siirtyvätkö kalastajat kalojen perässä? Elämme sentään maailmassa, jossa ylikalastus on maailmanlaajuinen ongelma ja ihmiskunnan kalankulutus on juuri noussut uuteen huippuunsa.

Kalansaalistutkimus julkaistiin Polar Biology -lehdessä. Siitä uutisoivat CBC:n lisäksi Reuters ja Yale Environment 360.

Kommentoi Facebookissa

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja: