Lakko!

Teksti Fanny Malinen

Marraskuun viimeisenä päivänä Britannia pysähtyy.

Etelä-Euroopassa suurlakot ovat lähes arkipäivää, mutta Britanniassa ne ovat ainakin tähän asti olleet harvemmassa. Muun sosiaalisen liikehdinnän myötä myös ammattiliitot ovat kuitenkin aktivoituneet vuoden mittaan. Maaliskuussa koulut ja yliopistot sulkivat ovensa kahdeksi päiväksi, ja kesäkuun lopussa lähes miljoona julkisen sektorin työntekijää meni lakkoon. Seuraava ja entistä suurempi lakko on luvassa huomenna, marraskuun viimeisenä päivänä.

Keskiviikkoinen julkisen sektorin lakko on suurin sitten vuoden 1926: eri arvioiden mukaan lakkoon menee kahdesta kolmeen miljoonaa työntekijää. Lentokentille odotetaan valtavia jonoja rajavartijoiden lakkoillessa, terveyskeskuksissa hoidetaan vain hätätapauksia, kouluista noin kaksi kolmesta sulkee ovensa, ja viime viikolla myös yliopistojen henkilökuntaa edustava ammattiliitto ilmoitti yhtyvänsä joukkoon.

Virallisesti kyse on eläkkeistä. Kuten muuallakin Euroopassa, hallitus esittää eläkkeiden leikkauksia, koska ihmiset elävät yhä pidempään eikä rahaa riitä nykyisen tasoisten eläkkeiden maksuun. Eläkeikää nostettaisiin ensin 66 vuoteen, ja lopulta 68:aan. Ammattiliitot vastustavat, sillä eläkekeskustelu pohjaa pitkälti myytille, jonka mukaan julkisen sektorin työntekijöillä olisi suhteellisen pienen palkan vastapainoksi lihavat eläkepäivät veronmaksajien rahoilla. Talouskriisi tai viimeistään sen varjolla toteutetut julkisten työpaikkojen leikkaukset ovat vieneet valtion viroilta sen varmuuden, joka niillä joskus oli.

Monille lakko on tilaisuus osoittaa tyytymättömyyttä hallituksen politiikkaan ja maan tilanteeseen laajemminkin. Minun sukupolveani ei eläkekeskustelu pahemmin hetkauta; sen sijaan se, että nuorisotyöttömyys on parissakymmenessä prosentissa ja yhä harvemmalla on varaa yliopistotutkintoon, saa ihmettelemään missä ovat tulevaisuudennäkymät.

Keskiviikoksi onkin luvassa paitsi lakkolinjoja myös mielenosoituksia. Sekä opiskelijat että Occupy-liike ovat luvanneet tulla kaduille solidaarisuudesta, ja yliopistollani olemme jo viikkoja suunnitelleet, kuinka parhaiten tukea luennoitsijoiden lakkoa – se ei suinkaan tarkoita opiskelija-aktivisteille vapaapäivää, vaan aikaista aamua tuomaan lakkolinjoille teetä. Suurlakko saattaakin olla merkittävä askel kohti eri tahojen yhteistyötä menonleikkauksia ja hallituksen politiikkaa vastaan.

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu