Kuka maksaa koulutukseni?

Teksti Fanny Malinen

Libya-kytkökset johtivat LSEn johtajan eroon.

London School of Economicsin johtaja Sir Howard Davies joutui viime perjantaina eroamaan pariviikkoisen kohun jälkeen. Howard perusteli eroaan kahdella arviointivirheellä: hänen johtamansa yliopisto oli hyväksynyt rahaa Muammar Gaddafin pojan säätiöltä ja hän itse oli käynyt Libyassa neuvomassa hallintoa talousuudistuksista.

Kohuttu lahjoitus oli 300 000 punnan suuruinen, ja lisäksi LSE on ottanut vastaan puolitoista miljoonaa Gaddafin toiselta säätiöltä vastineena libyalaisten virkamiesten kouluttamisesta. Yliopisto on luvannut jakaa 300 000 stipendeinä pohjoisafrikkalaisille opiskelijoille, mutta pitää suuremmasta summasta kiinni. Yliopiston johto vetoaa siihen, että Libyaan ei lahjoitusten vastaanottamishetkellä kohdistunut minkäänlaisia sanktioita ja maan kanssa käytiin myös kauppaa. LSE:n opiskelijat ovat vallanneet johtajan toimiston ja vaativat koko summan palauttamista Libyan kansalle, koska eroa Gaddafien ja Libyan omaisuuden välillä on vaikeaa ellei mahdotonta vetää.

Saif Gaddafi, diktaattorin poika, on LSE:n entinen opiskelija. Hän väitteli tohtoriksi vuonna 2008, ja hiljattain julkisuuteen on noussut myös väitteitä, joiden mukaan hän olisi käyttänyt väitöskirjassaan haamukirjoittajia. Said Gaddafin väitöskirjan tarkastanut lordi Desai on kuitenkin sanonut, ettei hänellä ole mitään syytä uskoa syytöksiin. Desain mukaan plagiarismikohua on turhaan liioiteltu, vaikka Gaddafi on muutenkin ”tarpeeksi paha”. Mies ei kuitenkaan ilmeisesti omaksunut opinnoistaan ihan kaikkea – kohutun väitöskirjan aihe kun oli The Role of Civil Society in the Democratisation of Global Governance Institutions.

Lontoo on suurkaupunki ja yksi finanssimaailman keskuksista, eli otollinen paikka sekä säilyttää varallisuutta että pakoilla. Mubarakin poika Gamal lähti Egyptistä vallankumouksen alta miljoonataloonsa Pohjois-Lontooseen, ja myös Said Gaddafilla on luksusasunto kaupungissa – tosin Gaddafin perheen omaisuus on nyt jäädytetty. Ei siis ole yllättävää, että myös lontoolaisyliopistolla on epäilyttäviä linkkejä.

Omalla yliopistollani on kokonainen rakennus nimeltään Brunei Gallery, joka on saatu lahjoituksena Brunein sulttaanilta. Pieni Brittiläiseen kansanyhteisöön kuuluva Kaakkois-Aasian valtio ei tietenkään ole mitään verrattuna Pohjois-Afrikan diktatuureihin, vaikkei sijoittuisikaan sananvapaudella mitaten kovin korkealle maailmassa. Mutta jokin ajatuksessa, että koulutustani rahoittaa mertentakainen sulttaani, jolla on kullatuin huonekaluin varusteltuja Boeing 747-lentokoneita, mättää.

Kokonaiskuva siitä, millaiset valtiot tai yritykset Britannian korkeakoulutusta rahoittavat, on hämärä, sillä rahoituksen yksityiskohtia ei tarvitse kertoa. Asiantuntijat kuitenkin arvioivat, että brittiyliopistot ovat saaneet yksin arabi- ja muslimimailta 750 miljoonaa puntaa viimeisten 15 vuoden aikana. Ulkopuolisen rahoituksen tarve ei ainakaan vähene lähivuosina: Britannian hallitus on leikkaamassa korkeakoulutuksen rahoitusta niin tuntuvasti, että parhaatkin yliopistot ovat pulassa. Viime viikolla 681 Oxfordin ja Cambridgen akateemikkoa kirjoitti Independent-lehteen avoimen kirjeen, jossa he arvostelivat muutoksia liian suuriksi ja hätiköiden päätetyiksi. Kohu yliopistojen rahoituksen ympärillä ei siis ainakaan ole laantumassa.

Kommentoi Facebookissa

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja: