1.jpg

Jäätä näkyvissä!

Teksti Maria Haanpää

Ilmastouutisia 1.–7.11.

Arktisen merialueen jäätyminen eteni lokakuussa nopeasti, mikä on tyypillistä tähän aikaan vuodesta. Esimerkiksi Koillis- ja Luoteisväylä eivät ole enää auki.

Ripeästä jäätymisestä huolimatta arktisen merijään lokakuinen ala jäi suhteellisen pieneksi. Tämän lokakuun keskimääräiseksi jääalaksi mitattu 7,10 miljoonaa neliökilometriä on mittaushistorian toiseksi pienin arktisen merijään lokakuinen ala. Se on noin 24 prosenttia pienempi kuin vuosien 1979–2000 lokakuiden keskiarvo.

Suuria avovesialueita oli nyt lokakuun lopulla vielä Beaufortinmerellä ja Tšuktšimerellä. Avoveden ansiosta ilma pysyi epätavallisen lämpimänä näillä merialueilla ja Siperian rannikolla. Lokakuun keskilämpötilat olivat jopa 5-8 astetta keskimääräistä korkeampia.

Ylempänä ilmakehässä, noin tuhannen metrin korkeudessa, oli lokakuussa keskimääräistä lämpimämpää suurimmassa osassa Pohjoista jäämerta. Lokakuun keskilämpötilat viipyilivät siellä 1–4 astetta keskiarvon yläpuolella, mikä on myös epätavallista.

Pohjoisen napa-alueen keskilämpötila 1.–28.10.2011 noin kilometrin korkeudessa. Värit vihreästä keltaisen kautta punaiseen kuvastavat keskimääräistä korkeampia lämpötiloja. Keskimääräistä kylmempää (siniset ja violetit sävyt) oli lähinnä Grönlannissa ja Koillis-Kanadassa. Suomi on kartassa ylhäällä vasemmalla, noin kello yhdessätoista. (Kartta © National Snow and Ice Data Center)

Jäätilanteen kehittymistä voi seurata perinteiseen tapaan Yhdysvaltain NSIDC:n kartalta, jota päivitetään kerran vuorokaudessa. Merijäätä, silloin kun sitä on, voi tuijottaa nykyisin myös nettikameran välityksellä, silloin kun se toimii. Tämä kamera sijaitsee Alaskan Barrow’ssa, eli käytännössä Beaufortinmeren ja Tšuktšimeren rajalla.

Toinen ajankohtainen nettikamera löytyy Kanadan Churchillistä, missä jääkarhuja norkoilee odottelemassa Hudsoninlahden jäätymistä – toisin sanoen odottelemassa pääsyä hyljeapajille. Kuvassa voi nähdä hyvällä tuurilla vaikkapa kumpareella lepäilevän jääkarhun tai maastokuormurillisen säpiseviä jääkarhuturisteja.

Merijään väheneminen pidemmällä aikavälillä voi ajaa jääkarhun todella ahtaalle (ks. Sääasema 16.2.). Pienenä käänteenä parempaan tulee nyt, että jääkarhun uhanalaisuusluokitusta on tarkistettu Kanadassa. Uuden arvion mukaan jääkarhu tarvitsee lajina erityistä silmälläpitoa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Kanadan viranomaisten on laadittava kansallinen suunnitelma siitä, miten jääkarhun vakavampi uhanalaistuminen estetään.

Nasan IceBridge-tutkijat ovat jälleen kentällä jäämassoja mittaamassa, tällä kertaa Etelämantereella. Lokakuun 14:nnen päivän tutkimuslennolla he havaitsivat aivan sattumalta pitkän halkeaman Pine Islandin shelfijäätikössä. Varta vasten tämän yllätyslöydön yksityiskohtaiseksi tutkimiseksi tehtiin vielä toinenkin lento.

Halkeama oli löydettäessä noin 29 kilometriä pitkä sekä keskimäärin 80 metriä leveä ja 50–60 metriä syvä. Se kasvaa, minkä seurauksena jäätiköstä lohkeaa aikanaan irti noin 880 neliökilometrin kokoinen lauttamainen jäävuori. Lohkeamisen arvellaan tapahtuvan ehkä jo tämän vuoden lopulla tai varhain ensi vuonna. Edellisen kerran Pine Islandin jäätikkö eli PIG (engl. Pine Island Glacier) poiki jättimäisen jäävuoren vuonna 2007.

Jättijäävuoren lohkeaminen antarktisesta jäätiköstä ei sinänsä ole poikkeuksellista, eikä tämänkertainen jäävuori anna erillistä lisäsyytä ilmastohuoleen.

Toisaalta tiedetään, että PIG on menettänyt massaansa nopeasti vuodesta 2006 lähtien. Se suurin yksittäinen väylä, jonka kautta Länsi-Antarktiksen jäätä virtaa mereen. Ja kun tämänkertainen jäävuori on irronnut ja ajelehtinut pois, PIGin ulkoreuna on luultavasti vetäytynyt pidemmälle kuin kertaakaan vuoden 1940 jälkeen eli sinä aikana kun jäätikön reunan sijaintia on seurattu.

Vaikka tämä jäävuoren irtoaminen onkin suhteellisen tavallinen asia, tutkijat ovat innoissaan siitä, että sattuivat paikan päälle juuri sopivalla hetkellä. Jättimäisen jäävuoren syntyprosessia ei ole aiemmin mitattu lentokoneesta näin yksityiskohtaisesti. Aiempi tutkimus vastaavanlaisista tapahtumista on perustunut satelliittikuviin. Valokuvien avulla voimme yrittää aavistella, millaisesta spektaakkelista onkaan kysymys:

Monta lyhyttä halkeamaa ja yksi pidempi, joka jatkuu vielä kauas kuvan ulkopuolelle. Pine Islandin shelfijäätikkö, Etelämanner, lokakuu 2011. Katso lisää kuvia halkeamasta. (Kuva: Nasa/GSFC/Michael Studinger/Creative Commons)

Pine Islandin tulevasta jäävuoresta uutisoivat muun muassa CBC, SciencePoles, BBC ja Suomessa Yle Uutiset.

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu