J.P. – Jälkeen Persujen

Teksti Suvi Auvinen

Kansalaiset, politiikka on lakkautettu.

Elämme uutta aikakautta. Siinä missä aika ennen jaettiin kahteen kategoriaan Ennen Ajanlaskun Alkua ja Jälkeen Ajanlaskun Alun, voi uutisoinnista nyt päätellä alkaneen aikakauden Jälkeen Persujen.

Jälkeen Persujen, eli J.P.-aikakaudelle, ominaista on se, että parlamentaarinen politiikka on lakkautettu. Sen sijaan että seurattaisiin poliittista päätöksentekoa, kansa panikoi siitä, kuka nostetaan minkäkin valiokunnan puheenjohtajaksi, mitä ääliömäisyyksiä keskisuomalainen sahaaja laukoo Isoon Kaupunkiin päästyään ja ettei kai kulttuuriministeriksi valita ihmistä, jonka suurin saavutus on YouTube-hitti ”Nouseeko jo sullakin?”.

Nyt käsiä ylös: kuinka moni osaa nimetä edellisen hallituksen valiokuntien puheenjohtajat? Niin, en minäkään. Toisekseen: epäilyttäviä tyyppejä on kaikissa puolueissa. Joko unohtuivat kokoomuksen Rydmanin niskalenkki-vaalimainokset? Tai vihreiden Soininvaaran mielipiteet siitä, että puolueen suurimmat ongelmat ovat vasemmistofeministit? Tai Neste Oilin hallintoneuvostossa istuva vasemmistoliiton Mustajärvi? Kolmanneksi: edellisen kulttuuriministerin kulttuurilliset saavutukset tiivistyvät Vasabladet-lehden kesätoimittajuuteen 80-luvun lopulla.

En minä sitä, saahan se harmittaa, että ne tulivat puskista ja ottivat ihan varkain vaalivoiton. Muistetaan kuitenkin itkun ja porun keskellä, että äänestäneistä 80% äänesti jotain muuta kuin persuja. Ja että edelleenkin nukkuvien puolue oli ylivoimaisesti suurin puolue miltei 30% kannatuksella.

Politiikan tärkeys yritetään aina piilottaa spektaakkelin alle. Milloin spektaakkelin aiheena on pääministerin perse, milloin pitkätukan baskeri. J.P.-aikakaudella on ensiarvoisen tärkeää yrittää sivuuttaa spektaakkeli ja muistaa politiikan tärkeys. Politiikkaa ei voida lakkauttaa siihen, että kentälle ilmestyy yllättävä pelaaja, joka uutena vetää kaikilta muilta maton jalkojen alta. Kokoomus kirjoittaa parhaillaan kaikessa hiljaisuudessa uutta hallitusohjelmaa. Vahva veikkaus on, että edellistä ”porvarihallitusta” tullaan vielä kaihomielin muistelemaan ja naureskelemaan sille, kuinka luulimmekaan silloin asioiden olleen huonosti.

Välttääksemme spektaakkeliin uppotumista meidän tulee tietää, mistä puhumme. Politiikka kaipaa sanaston elvyttämistä. Persut tulivat, ja voimalla. Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että suurin puolue on kapitalismia ihannoiva oikeistopuolue kokoomus. Kenellekään ei sano mitään se, että eri puolueet kannattavat ”oikeudenmukaisuutta” tai ”tasa-arvoa” (mitä yhteistä muka on esimerkiksi persujen ja vasemmistoliiton tasa-arvolla?). Vaikka viimeiset pari viikkoa vaalien jälkeen ovat osoittaneet merkkejä yleisestä yhteiskunnallisesta heräämisestä ja ihmisten kiinnostus politiikkaa kohtaan on hetkellisesti kohonnut merkittävästi, ei se vielä riitä. Meidän tulee puhua asioista niiden oikeilla nimillä.

Tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta tulee vaatia, mutta vasta kun tiedetään kenen puolella ja ketä vastaan olemme. Poliittinen sanasto kaipaa takaisin sanoja kuten Vihollinen ja Vallankumous. On myös pystyttävä puhumaan kapitalismista pelkäämättä saman tien toista Isoa Koota, kommunismia. Vallankumouksella voi tarkoittaa miljoonaa eri asiaa, mutta löyhästi määriteltynä allekirjoittanut peräänkuuluttaa vallankumousta, jossa ihmiset ulkoparlamentaarisin keinoin haltuunottavat elämänsä ja ympäristönsä vihollisilta. Jos käsityksesi vallankumouksesta on eri, ole hyvä ja pidä oma käsityksesi.

Hallitusta kasaa ja hallitusohjelmaa kirjoittaa oikeistolainen riistäjäkapitalisti, joka on ehdottomasti vallankumouksen vihollinen. Myös persut ovat tietenkin vihollinen, mutta siinä missä persujen eduskuntaryhmä koostuu järvenpääläisistä lähihoitajista, on kokoomuksen riveissä suuret joukot taitavia, vaarallisia poliitikkoja. Vihollinen on tyytyväinen siihen, että kansa unohtaa politiikan miksatessaan loputtoman määrän Hakkarais-videoita ja laulaessaan käsi kädessä Arvon mekin ansaitsemme kivasti suvaitsevaisuuden puolesta.

Toverit, nyt loppuu se rypeminen! Korjatkaa ne vallankumoukselliset luunne ojan pohjalta ja ryhdistäytykää. Lopulta parlamentaarisessa politiikassa on se ja sama se, mikä puolue voittaa. Samaa kuraa on luvassa seuraavatkin neljä vuotta, joten nyt olisi hyvä hetki suunnata voimavarat jonnekin muualle kuin parlamentarismiin. Se homma hävittiin, mitä jos nyt tehtäisiin vähän oikeaa, vallankumouksellista antikapitalistista politiikkaa vaihteeksi? Elämä jatkuu J.P.-aikakaudella, samoin politiikka. Ehdotan, että tämä aikakausi on meidän, vallankumouksen ja vastarinnan aikakausi.

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja:

Häiriköt

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *