Ystäväni Tanja

Teksti Veli Itäläinen

Palopommeja ja hämärä kuolemantapaus Minskissä.

Tanjaan tutustuin kesällä viime vuonna. Tanjalla ja Olgalla molemmilla oli rastat, Tanja nauroi koko ajan ja Olga oli vakava. Olisin veikannut molempia enintään 17-vuotiaiksi, mutta viime viikolla tajusin, että Tanja oli tuolloin jo kaksikymmentä. Olgaa en ole sittemmin nähnyt, mutta Tanja muutti viime talveksi Minskistä Moskovaan.

Koulussa Tanja osallistui kaikkiin mahdollisiin rientoihin ja kerhoihin. Koulun hallinto huomasi hänen aktiivisuutensa ja hänet värvättiin BRSM:n, eli Valko-Venäjän Tasavallan Nuorisoliiton jäseneksi, järjestön jota oppositio kutsuu halveksuvasti “Lukamoliksi”, eli “Lukašenkon Komsomoliksi”. Tanja laitettiin keräämään jäsenmaksuja ja värväämään uusia jäseniä, ja hän tarttuikin toimeen. Pian hän kuitenkin ymmärsi, ettei hän pystynyt selittämään ikätovereilleen mitä hyötyä järjestöstä heille on, eikä liiton osasto hänen koulussaan ollut kiinnostunut uusista jäsenistä missään muussa muodossa kuin niminä paperilla. Tanja ei halunnut osallistua tekopyhän kulissijärjestön toimintaan ja erosi. Tämä on päätös, joka Valko-Venäjällä saattaa vaarantaa korkeakoulututkinnon suorittamisen.

Mitä muuta voisin kertoa Tanjasta? Että hänellä on pilke silmäkulmassa, mutta se kuulostaa aika banaalilta. Olen heikkona ihmisiin, jotka ovat samaan aikaan hyvällä tavalla lapsellisia ja skarppeja. Tanjan näköisiin tyyppeihiin voi odottaa törmäävänsä ennemminkin Berliinin Kreuzbergissä kuin Minskissä, mutta pinnan alla on yhä sama Komsomol-tyttö, reipas ja oikeamielinen.

Pieniä ja kilttejä tyttöjä on helppo aliarvioida, mutta Minskin poliisi KGB tuskin aliarvioi Tanjaa viime keskiviikon jälkeen. Tuolloin Tanja sai tarpeekseen neljän tunnin kuulustelun jälkeen ja viilsi nyrkkinsä auki paperiveitsellä. Tämä ei tosin virkavaltaa pysäyttänyt – Tanja toimitettiin lääkäriin, käsi sidottiin ja kuulustelua jatkettiin iltayhdeksään asti. Virkavalta syytti Tanjaa palopommi-iskusta, joka tuhosi Venäjän suurlähetystön diplomaattien auton 30. elokuuta. Iskusta otti vastuun ennalta tuntematon ”Vapauden ystävät” -ryhmä, joka ilmoitti iskun olevan solidaarisuusaktio Moskovan läänissä vangituille Himkin metsän puolustajille. (Lue Himkin metsästä Veli Itäläisen blogeista Metsää & mellakoita, Voitto tulee vaivihkaa & Planeetan viileimmät.)

Lauantaina virkavalta tosin päätti, ettei Tanjalla ole iskun kanssa mitään tekemistä – sen sijaan häntä päätettiin epäillä viime huhtikuussa tehdystä öisestä palopommi-iskusta Minskin (valtion kontroloimien kulissi)ammattiliittojen rakennukseen. Näin Tanjan kiinniottoa voitiin jatkaa edelleen kolmella päivällä ilman syytteiden nostamista. Kun asianajaja kommentoi, ettei Tanja ollut huhtikuun lopussa edes Valko-Venäjällä, tuomari kommentoi kyynisesti että ”se on esitutkinnan selvitettävä”. Tanja on siis ”karusellissa”, jossa satunnaisia aktivisteja otetaan kiinni selvittämättömistä iskuista, ja kolmen päivän jälkeen heidät muodollisesti vapautetaan, mutta otetaan samantien kiinni muodollisesti muista iskuista epäiltynä. Seitsemän muuta aktivistia, jotka otettiin kiinni jo 3. syyskuuta, istuivat ensin kolme päivää epäiltynä iskusta Venäjän suurlähetystöllä, sitten kolme päivää iskusta keltaisia ammattiliittoja vastaan ja vielä kolme päivää palopommi-iskusta Belarusbank-pankkia vastaan viime vappuna. Eilen sunnuntaina viisi seitsemästä kiinniotetusta lopulta vapautettiin yhdeksän päivän jälkeen ilman mitään syytteitä. Voi siis olla, että myös Tanja vapautetaan tiistaina, mutta koska selvittämättömiä iskuja ja rikoksia riittää, voi poliisi käytännössä pitää Tanjaa putkassa niin kauan kuin sitä huvittaa.

Koska anarkistien protestit eivät paljoa paina, pallo on siis nyt ihmisoikeusjärjestöillä ja länsimailla – pelästyvätkö he sitä, että kiinniotettuja epäillään suoran toiminnan iskuista, vai ovatko he valmiita vaatimaan heidän oikeuksiensa kunnioittamista tästä huolimatta. Tanjan onneksi hänen kanssaan samana päivänä otettiin kiinni myös toinen ystäväni, Volodja eli Vladimir Volodin, entinen anarkistiaktivisti joka on nykyään tunnettu ympäristöaktivisti ja Valko-Venäjän vihreän puolueen jäsen. Volodjan puolesta vetosi jo joukko tunnettujen puolueiden ja NGO:iden edustajia, joita syytteet suorasta toiminnasta eivät pelottaneet.

Monet anarkistit ja muut aktivistit, esimerkiksi Valko-Venäjän Indymedian kollektiivi on vakuuttunut siitä ettei mitään ”Vapauden ystävät” -ryhmää ole olemassakaan, ja iskut ovat vain osa provokaatiota, jonka tarkoitus on lietsoa hysteriaa vaalien alla ja ahdistella anarkisteja ja oppositiota yleensäkin. Itse en ole näistä väitteistä läheskään vakuuttunut. Viime vuosina Valko-Venäjän aktivistipiireissä on näkynyt kasvavaa turhautumista, koska nykyinen esivalta on käytännössä sulkenut kaikki lailliset vaikutuskanavat.

3. syyskuuta Valko-Venäjän liberaalin opposition suosituimman sivuston, charter97.orgin perustaja ja päätoimittaja Aleh Bjabenin löydettiin kuolleena kesämökiltään. Itsemurha oli huonosti lavastettu – mitään viestiä ei oltu jätetty, vieressä ollut tuoli oli niin matala, ettei Aleh olisi itse voinut hirttäytyä sen avulla. Isku Venäjän suurlähetystöllä 30. elokuuta oli kiistämättä melko hölmö, etenkin kuin Moskovan läänissä pidätetyt antifasistit Aleksei Gaskarov ja Maksim Solopov (www.khimkibattle.org) ovat itse selkeästi ilmoittaneet, etteivät tarvitse tämän kaltaista solidaarisuutta. Mietin kuitenkin, kuinka moni heistä, jotka vannovat avoimen ja väkivallattoman toiminnan nimeen aina ja kaikkialla, on oikeasti valmis kohtaamaan kuolemansa lauhkeasti kuin lampaat teurastamon hihnalla.

Kommentoi Facebookissa
Educa 2019
Helsinki liikkuu