Yksi häpeä lisää

Teksti Anna Palmén

Suru-uutiset saapuvat falafelkuppilaan. Miksi Israel pääsee aina kuin koira veräjästä?

Viime maanantai oli surun ja järkytyksen päivä. Israelin armeija hyökkäsi Gazaan matkalle olleen avustuslaivan kimppuun, ja yhdeksän turkkilaista rauhanaktivistia sai surmansa järjettömässä verilöylyssä.

En olisi voinut koskaan kuvitella, että Israel käyttäytyy niin raukkamaisesti ja tappaa viattomia ihmisiä. Palestiinalaiset ystäväni olivat yhtä järkyttyneitä, ja niin oli moni israelilainenkin. Israelin hyökkäys ei saanut kovaa kannatusta omienkaan joukossa.

Istuin maanantai-iltapäivänä lounaalla pienessä falafelkuppilassa palestiinalaisen ystäväni kanssa. Televisiouutiset kertasivat tapahtumia, ja ystäväni silmät kostuivat. Hän ei voinut käsittää, mihin Israel tällä iskulla pyrkii. Palestiinalaiset olivat erityisen järkyttyneitä siitä, että isku kohdistuu kansainvälisiin.

Gazan saarto on kestämätön, ja avustuslaivojen kuljettamilla ruokatarvikkeilla ja lääkkeillä on todellinen tarve Gazassa. Israel ei salli riittävän ruoka-avun perille menoa maanteitse, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää avustuslaivueet, joiden matka ei näytä olevan yhtään sen helpompi. Gazassa ihmiset kärsivät puhtaan veden, ruoan, lääkkeiden ja rakennustarvikkeiden puutteesta. Israel sallii 15 000 tonnia humanitaarista apua viikoittain Gazaan, mutta tämä on YK:n arvion mukaan vain neljännes siitä, mitä Gazassa vähintään tarvittaisiin.

Gazan eristäytyneisyyttä ja tilannetta on vaikea kuvailla, jos sitä ei ole nähnyt omin silmin. Gaza on 1,5 miljoonan palestiinalaisen vankila, jossa ihmiset taistelevat päivittäin pysyäkseen hengissä. Valtaa pitävän Hamasin tiukka kuri ja terrori ihmisiä kohtaan ei helpota tilannetta.

Mitä tästä kaikesta sitten seuraa? Pääseekö Israel taas kuin koira veräjästä? Tuntuu, että paikalliset ovat jo unohtaneet viime maanantaisen uutisen ja elämä jatkuu niin kuin aina ennenkin. Mitä yhdestä avustuslaivasta, kun Israel rikkoo kansainvälisiä lakeja päivittäin? Kahdeksan metriä korkea turvamuuri, miehitys ja tarkastuspisteet ovat esimerkkejä Israelin päivittäisestä sorrosta palestiinalaisia kohtaan. On surullista nähdä, että kansainvälinen yhteisö ei ole tehnyt mitään rangaistakseen Israelia. Israel saa leikkiä isolla pelikentällä yhdessä Yhdysvaltojen kanssa.

Israelin selitys on aina kaikelle security, turvallisuus. Sen sanan olen kuullut täällä tuhat kertaa, kyllästymiseen saakka. Israel on myös ilmoittanut, että se ei aio suostua maanantaisen avustuslaivaiskun kansainväliseen tutkintaan.

Palestiinalaisilla on ihmeellinen kyky selvitä kaikesta. Niin kuin gazalainen toimittajatuttuni sanoi: Rakastamme elämää ja emme koskaan luovuta. Toivottavasti joskus oikeudenmukaisuus kääntyisi myös palestiinalaisten puolelle.

Kommentoi Facebookissa
Helsinki liikkuu