Teksti Kristiina Koivunen

Irakissa vaalit eivät ole tylsä tapahtuma.

Irakissa on parlamenttivaalit maaliskuun seitsemäntenä päivänä. Kampanjointi käy kuumana ja muistuttaa kevätkarnevaalia. Tähän verrattuna Suomen vaalit ovat tylsä tapahtuma.

Tuulessa ei liehu tiibetiläisiä rukousnauhoja, vaan kurdipuolueiden vaaliviirejä.

Täällä Kurdistanissa eli Pohjois-Irakissa on kolme suurta puoluetta: KDP (Kurdistan Democratic Party), PUK (Patriotic Union of Kurdistan) ja Goran (nimi tarkoittaa muutosta).

KDP:n ja PUK:n välillä oli sisällissota vuosina 1994-2000 (kurdit syyttävät aina muita ongelmistaan, mutta myös heidän omassa tavassaan hoitaa asioita on kehittämisen varaa). Nyt nämä puolueet jakavat hallitusvastuun Kurdistanin autonomisella alueella ja ovat vaaleissa vaaliliitossa keskenään. Goran on haastaja.

Vaalien haastaja, Goran puolueen johtaja Nawshirwan Mustafa.

Goranin eli Muutosliikkeen perustaja Nawshirwan Mustafa on Kurdistanin Silvio Berlusconi. Hän kuului aiemin PUK:n johtoon ja yritti uudistaa vuosia puoluetta sisältä käsin, siinä onnistumatta. Hän perusti televisiokanava KNN:n. Kesällä 2009 järjestetyissä alueparlamenttivaaleissa Goran sai 70 prosenttia äänistä Sulaymaniassa, joka on PUK:n kannatuksen ydinaluetta. KDP korjasi potin omalla alueellaan, ja koska PUK oli sen kanssa vaaliliitossa, sekin käyttäytyi kuin vaalivoittaja. Kurdistanin pääministeri Barham Salih on PUK-puolueesta.

Goran käy agressiivista kampanjaa PUK:ta vastaan. Ja ongelmiahan täällä riittää. Mutta niiden syyt eivät ole kurdipuolueissa, vaan ongelmat ovat diktatuurin perintöä, sotien seurauksia ja kansainvälisen kauppasaarron (jota YK ei ole vieläkään täysin purkanut) aiheuttamia. Goran ei ole esittänyt ongelmiin toimivia ratkaisuja.

Sulaymanian keskusaukio.

Kurdit rakastavat autoilua yli kaiken. Vaalikampanjoinnissa yhdistetään hauskanpito ja omien agressioiden purkaminen. Viikonloppuisin kadut täyttyvät autokaravaaneista, joissa lipuin ja ehdokkaiden kuvin koristellut autot ajavat lujaa ja ihmiset roikkuvat niiden ikkunoista ulkona huutaen iskulauseita. Viime perjantaina ystäväni työtoveri putosi autosta Sulaymaniassa. Tämä 25-vuotias mies kuoli heti, parin kuukauden ikäinen vauva menetti isänsä.

KDP:n tunnus on keltainen väri, PUK:n vihreä ja Goranin sininen. Kadut käyttyvät lipuista. Eri kaupunkien ja kaupunginosien läpi ajaessa tietää minkä puolueen alueella ollaan.

Autokaravaanien lisäksi kampanjoihin kuuluu mm. vastapuolueen ehdokkaiden julisteiden alas repiminen. Joka kaupunginosassa on puoluetoimistoja ja ne kilpailevat siitä, kenellä on kovaäänisin musiikki.

Sulaymaniassa on menty huutamista ja julisteiden repimistä pidemmälle: ampumistapausten takia vaalikampanjointi on kielletty iltakuuden ja aamuyhdeksän välillä. Uhrit ovat Goranin aktivisteja. Viralliset tiedot puhuvat kolmesta loukkaantuneesta, Goran yhdestä kuolleesta ja kymmenestä loukkaantuneesta.

Goranin puoluetoimisto sulaymanialaisessa lähiössä. Kyseessä on pieni sivutoimipiste.

Kaikkien puoluetoimistojen ulkopuolella on aseistettuja vartijoita. Kun kuuntelee ihmisten kiihkeitä puheita, tulee mieleen, että onpa hyvä, että Goranilla ei ole omia peshmergoja eli sotilaita kuten kahdella muulla kurdipuoleella. Muuten täällä olisi vaara uudesta veljessodasta.

Irakin parlamenttivaalien voittajasta ei ole epäselvyyttä. 60 prosenttia maan asukkaista on shiioja, joten he saavat enemmistön parlamenttiin. Pääministerinä jatkaa joko nykyinen pääministeri Nouri al-Maliki tai hänen tilalleen tulee varapresidentti Adil Ahmed Mahdi. Molemmat ovat shiia-arabeja.

Shiioillakin on keskinäisiä erimielisyyksiä, mutta viime kädessä kaikki tottelevat uskonnollista johtajaa eli marjahia, Ajatollah Ali Sistania. Tämä Najafissa asuva Ajatollah on iranilainen. Vaikka hän on asunut Irakissa vuosikymmeniä, hän ei suostu ottamaan Irakin kansalaisuutta.