1.jpg

Tanakasti nousussa

Teksti Maria Haanpää

Ilmastouutisia 18.5.-24.5.

Valtamerten pintakerros seitsemänsadan metrin syvyyteen asti on lämmennyt merkittävästi vuoden 1993 jälkeen. Vuosina 1993-2008 tapahtunut keskimääräinen lämpeneminen on tutkijoiden mukaan selvä merkki maailman ilmaston muuttumisesta. ”Valtameriin sitoutuu enemmän lämpöä kuin mitä niistä vapautuu”, selventää tutkimusta johtanut John Lyman.

Kyseistä valtameriin varastoituvaa energiamäärää voidaan havainnollistaa arkemme käsitteillä: Sillä voitaisiin polttaa jokaista maailman ihmistä kohti viittäsataa sadan watin hehkulamppua. Jatkuvasti.

Valtameret ovat maapallon ilmastojärjestelmän suurin lämpövarasto. Maailman ilmaston lämmetessä 80-90 prosenttia tästä lämpenemisestä päätyy valtameriin. Siitä seuraa muun muassa meriveden lämpölaajenemista, joka aiheuttaa noin kolmanneksen tai puolet merenpinnan nykyisestä noususta.

Meritutkimus julkaistiin Nature-lehdessä. Reuters, Yale Environment 360 ja Society of Environmental Journalists uutisoivat siitä lyhyesti. RealClimate kirjoitti aiheesta analyyttisemmin. Suomessa Yle Uutiset roiski siitä oman versionsa; tällä kertaa CO2-raportti onnistui paremmin.

Kuva: Valtamerentutkijoita ja valtameren lämpötilojen mittaamisessa käytettäviä kojeita. Vasemmalla John Lyman pitelee pientä, kertakäyttöistä batytermografia (”XBT”). Oikealla Gregory Johnson ja vapaasti kellumaan laskettava, autonominen Argo-mittausasema. © NOAA.

Jo vuosien ajan on tiedetty, että ilmastonmuutos sulattaa Grönlannin jääkilpeä. Nyt on myös sensuuntaisia havaintoja, että Grönlannin jääpeitteen sulaminen ja sitä seuraava maankohoaminen ovat nopeutuneet.

Geofysiikan professori Timothy Dixonin luonnehtii havaintoja näin: ”On yllättävää ja hieman huolestuttavaa, että jää sulaa niin nopeasti, että pystymme havaitsemaan sulamisen seurauksena tapahtuvan maankohoamisen. Vielä yllättävämpää on, että kohoaminen näyttäisi nopeutuvan, mikä viittaa siihen että sulaminen on kiihtymässä.”

Maa siis kohoaa, kun sitä painava jäätaakka pienenee. Dixonin tutkimusryhmä analysoi Grönlannin rannikolta saatuja GPS-mittaustuloksia vuodelta 1995 alkaen. Kohoamisnopeus on nyt pari senttiä vuodessa. Jos nykyinen kehityssuunta jatkuu, nopeus voi kiihtyä kaksinkertaiseksi vuoteen 2025 mennessä.

Osassa Grönlannin läntisiä rannikkoseutuja jää näyttää huvenneen kiihtyvällä nopeudella 1990-luvun lopulta lähtien. Tutkijat arvioivat, että jään sulamisnopeus Länsi-Grönlannissa kiihtyy keskimäärin 8,7 gigatonnilla vuodessa. Kaakkois-Grönlannissa kiihtymisnopeus näyttää olevan vielä suurempi, noin 12,5 gigatonnin luokkaa, mutta tämä luku perustuu niukempaan dataan.

Jään vuotuinen kokonaiskutistuminen lienee Grönlannissa nykyään lähes kolmensadan gigatonnin luokkaa.

Maankohoamistutkimus julkaistiin Nature Geoscience -lehdessä. Suomessa siitä mainitsi Helsingin Sanomat.

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu