Teksti Veli Itäläinen

Kuka hakkasi toimittaja Oleg Kašinin Moskovassa?

Marraskuun 5. ja 6. päivän välisenä yönä omassa rappukäytävässään hakattiin Kommersant-päivälehden ja openspace.ru-sivuston toimittaja Oleg Kašin. Vammat ovat vakavia – molemmat sääret ja leuka murtuivat ja yksi sormi jouduttiin amputoimaan. Lääkärit nukuttivat Olegin muutamaksi päiväksi. Oleg tulee kuitenkin selviämään, ilmeisesti myös ilman vakavia aivovaurioita, eli häntä onnisti enemmän kuin monia muita toimittajia on onnistanut Venäjällä viime vuosina .

Kuva: indymedia.org.

Itse kuulin Kašinin kohtalosta viikonloppua viettäessä Pietarissa, ja ehdinpä osallistua tällaiseen rientoonkin – banderollissa vasemmalta oikealle Kašin, Viktor Jara ja Himkin Pravdan toimittaja Mihail Beketov, ja ylhäällä teksti ”kädet murrettiin, jotta hän ei olisi enää voinut soittaa”.

Kuka hakkasi Kašinin ja miksi? Kuten aina Venäjällä, versioita on useita. Kun Kašin kirjoitti blogissaan Pskovin alueen kuvernööristä Andrei Turtšakista vähemmän mairittelevaan sävyyn, tämä antoi omassa blogissaan toimittajalle 24 tuntia aikaa poistaa kirjoituksensa ja liitti siihen mukaan automaattisen laskurin kuinka paljon aikaa on jäljellä. Kašin vastasi, että ”…mielestäni nimityksenne oli loukkaus federalismia, tervettä järkeä ja kaikkia vastaavia tämän tason periaatteita vastaan. Se, että olette Putinin kaverin sukulainen, ei mielestäni ole tarpeeksi suuri meriitti kokonaisen alueen johtamiseen. Olen varma, että missään vapaissa vaaleissa millään alueella te ette saisi edes viittä prosenttia äänistä… pitääkö minun mielestänne pyytää jotain anteeksi? Mitä minulle käy, jos en pyydä?”. Tämän jälkeen Turtšak kehotti Kašinia useasti ”pitämään varansa”.

Kašinia uhkaili myös yksi monista Kremlin nuorisojärjestöistä, hallitsevan Yhtenäinen Venäjä-puolueen nuorisojärjestö ”Nuori Kaarti”. Kašinin tuettua Himkin kaupungintalolla 28. heinäkuuta järjestettyä mielenosoitusta, järjestö uhosi ”rankaisevansa petturitoimittajia” tässä sivustollaan julkaistussa kirjoituksessa. Kašinilla oli monia vihollisia – tässä haastattelussaan hän kertoo, että kerran hänet piestiin jonkun blogikirjoituksen takia, mutta hänelle ei koskaan selvinnyt minkä. Varmuuden vuoksi eräät bloggaajat kehoittavatkin levittämään linkkejä kaikkiin Kašinin viimeaikaisin kirjoituksiin, koska toistaiseksi on mahdotonta tietää mikä niistä sai hyökkääjät liikkeelle.

Luonnollisesti epäillään myös Himkin kaupungin johtoa, joka on alueellaan terrorisoinut toimittajia nykyisen Venäjänkin mittakaavassa poikkeuksellisen paljon. Uskottavin versio on mielestäni kuitenkin kosto kirjoituksesta johon, kuinka ollakkaan, linkitin jo kaksi viikkoa sitten täällä – kyse on siis tuesta Himkissä mieltään osoittaneille antifasisteille. Ja mielestäni todennäköisimmin takana on liike, joka ei ole moottoritien puolesta eikä sitä vastaan, vaan joka ajoi teolla ihan omaa agendaansa. Uskon, että maanalainen äärioikeisto rankaisi toimittajaa periaatetta ”viholliseni ystävä on minunkin vihollinen” noudattaen. Hyvä tekijäkandidaatti on natsien kansainvälisen verkoston Blood & Honourin Moskovan osasto, joka on aikaisenkin harjoittanut sadistista kaikkien raajojen murskaamista mm. oman liikkeensä erimielisiä vastaan, ainakin yksi toimeenpantu ”rangaistus” löytyy myös videolla netistä.

Ensimmäinen reaktio uutisen kuultuani ei kuitenkaan ollut palava halu osoittaa mieltäni jotain vaatien, vaan hämmennys siitä, kuinka periaatteessa fiksut ihmiset voivat olla näin tyhmiä. Fjodor Filatov ja Ivan Hutorskoi kuolivat kotiovellaan. Miksi siis keskiluokan edustaja, jolla olisi periaatteessa varaa asua myös jossain muualla kuin kotiosoitteessaan, tuottaa varta vasten hankaluuksia ystävilleen, sukulaisilleen ja riippumattomalle tiedonvälitykselle ylipäätänsä? Kotiovellaan tapettiin myös Anna Politkovskaja, eikä Novaja Gazeta ole vieläkään löytänyt samanlaista toimittajaa hänen tilalleen – tosin myös siksi, että lehti on ajoittain aktiivisesti estänyt toimittajiaan kirjoittamaan Pohjois-Kaukasian asioista, jotta se ei menettäisi enempää työntekijöitään.

Tietysti ammattimiehiä voi olla hankalampaa hämätä kuin Hutorskoin ja Filatovin tappaneita amatöörejä, joiden porukan uskon olevan myös Kašinin hakkaamisen takana. Mutta myös tšetšeeniviranomaisten värväämät palkkamurhaajat voivat olla typeriä. Politkovskajan mitä todennäköisimmin tappaneet Mahmudovin tšetšeeniveljekset käyttivät murhapaikalla omia kännyköitään. Vielä enemmän typeriä mokia tekivät ne Kadyrovin vihollisen Ruslan Jamadaevin kolme murhaajaa syyskuussa 2008 Moskovassa, jotka tuomittiin 14-20 vuodeksi vankilaan 18. lokakuuta tänä vuonna.

Jamadaev ammuttiin, kun hän avasi panssaroidun autonsa ikkunan tupakkaa polttaessaan. Tietysti kaikki tekevät joskus virheitä, mutta kevyillä varotoimilla, kuten tuntemattomassa osoitteessa asumisella ja laillisen aseen kantamisella, voi jo huomattavasti helpottaa riippumattoman tiedotusvälityksen asemaa Venäjällä. Varotoimet eivät tietenkään aina auta – Anastasia Baburova kantoi aina mukanaan veistä, mutta siitä ei ollut paljon apua Stanislav Markelovin ampuneen Nikita Tihonovin pyssyä vastaan. Anastasian kuolema hänen käydessään Tihonovia vastaan ei välttämättä myöskään ollut järkevä, mutta ainakin siinä oli enemmän hohtoa kuin kuolemisessa siellä, missä viholliset sinua todennäköisimmin odottavat.

Kovin usein psykologiset suojamekanismit voittavat järkevänkin ihmisen älyn – Oleg Kašin itse kirjoittaa täällä vähemmän mairittelevaan sävyyn Politkovskajasta ja keskustelusta hänen murhansa ympärillä, että ”ei ole sellaista kamalaa totuutta, jonka vuoksi toimittaja voidaan tappaa”, vakuuttaen että Politkovskajan kuolema oli lähinnä jonkinlainen virhe. Todennäköisesti hän on nyt valmis korjaamaan näkemystään, mutta suurin osa toimittajista ja ihmisistä ylipäätänsä tuntuu tarvitsevan samanlaisen opetuksen.

Suomessa perusturvallisuuden tunnetta järkyttää kadulla rahaa pyytävä kerjäläinen. Venäjällä taas törkeä pahoinpitely tai henkirikos järkyttää vain jos kyse on tutusta tai sukulaisesta, ja silloinkin se unohdetaan parissa vuodessa. Molemmat vaihtoehdot ovat tietysti valovuosien päässä siitä miten asioiden pitäisi olla, mutta kultaista keskitietä on tässä suhteessa ihan yhtä vaikeaa noudattaa kuin kaikkialla muuallakin. Aktivistin ja toimittajan tulisi Venäjällä kuitenkin ymmärtää, että hänen marttyyriutensa on aivan turhaa, se ei kannusta massoja toimimaan eikä välttämättä edes kiinnosta juuri ketään. Jos kuolet, kukaan ei tulee jatkamaan työtäsi. Siksi vastuun omasta hengestään voi ottaa vain itse.