Teksti Eva Nilsson

Elämä Brysselissä on yhtä karnevaalia.

Yksi parhaista asioista Brysselissä on, että kaupungissa on taiteiden yö melkein joka viikonloppu. Ei eksklusiivisia Helsingin juhlaviikkojen huvilatelttoja, vaan kulttuuria (lähes aina) ilmaiseksi koko kansalle. On museoöitä, kaupunginosafestareita, karnevaaleja ja jazzmaratoneja melkein ähkyksi asti. Kaiken lisäksi tapahtumat ovat usein hyvin järjestettyjä ja kansaa osallistavia. En oikein ikinä ymmärtänyt entisiä ranskalaisia työkavereitani, jotka marisivat kulttuuritarjonnan vähyydestä ja matkasivat melkein joka viikonloppu koteihinsa Ranskaan.

Yksi tämän kevään kohokohdista oli Museum night fever -tapahtuma, jossa kymmenet kaupungin museot olivat avoinna puoleen yöhön saakka. Museoissa oli tavallisten kokoelmien lisäksi erityisnäytteilyitä ja ohjelmaa. Esimerkiksi kaupunginosani Ixellesin museossa oli paikallisten lasten tekemiä töitä teemalla kubismi. Museosta toiseen liikuttiin ilmaisilla busseilla ja lopuksi juhlat huipentuivat yön yli kestäneisiin jättimäisiin bileisiin nykytaiteen museossa. Ei näin Kiasmassa, mietin ääneen. Lopuksi loikkasimme vielä kulman taakse instrumenttimuseon konserttisaliin, jossa dj viihdytti tanssivaa yleisöä 50- ja 60-luvun soulilla.

Itselleni toinen kevään huipputapahtuma oli Afrikka-museon satavuotisjuhlat. Yleisölle tarjottiin yhden viikonlopun ajan ohjelmaa ilotulituksista rumpukursseihin ja graffitinmaalaukseen. Nopeat pääsivät opastetulle kierrokselle museon varastokätköihin. Maijamyöhäisenä tyydyin tarkkailemaan, kuinka belgialaiset käsittelivät siirtomaahistoriaansa karnevaalitunnelmissa.

Toissaviikonloppuna Brysselin kadut täyttyivät karnevaaliasuisista belgialaisista, kun kaupungissa vietettiin Zinneke-paraatia. Zinneke tarkoittaa sekarotuista koiraa, mutta myös aitoa brysseliläistä, jossa yhdistyvät maan kielet ja tavat. Paraati koostui ryhmistä, joita johtivat teatterialan ammattilaiset ja miehitti lastenkodeista, vammaiskeskuksista yms. kootut nuoret ja vanhat. Ryhmien ohjelmateemat vaihtelivat mysteerisestä entsyymistä luomuruokaan.

Näiden massatapahtumien lisäksi Brysselin kaupunginosissa on myös aina jotain meneillään. Hiljattain omassa ja naapurikaupunginosassani vietettiin Parcours d’Artistes -tapahtumaa, jossa paikalliset taiteilijat avasivat kotinsa kansalle ja esittelivät niissä omaa taidettaan. Viime sunnuntaina yksi kaupunginosani kaduista muunnettiin kirppikseksi ja läheisellä aukiolla järjestettiin Ixelles Solidarité -festarit, joiden musiikki kaikui ikkunoistamme sisään koko illan. Ja ai niin, sittenhän oli vielä vuosittainen jazzmaraton, jonka aikana järjestettiin 125 ilmaista konserttia eri puolilla kaupunkia.

Ehkä se on nimenomaan se Brysselissä välillä ärsyttävä järjestelmällisyyden puute, joka suo tilaa luovuudelle.