Se joku kaukainen köyhyys

Teksti Eva Nilsson

Pöydät notkuvat EU:n köyhyystapahtumissa.

Köyhien puolesta työskenteleminen EU:ssa tuntuu niin todellisuudesta irtaantuneelta, että sydäntä kivistää. EU-instituutiot törsäävät rahaa kaiken maailman turhakkeisiin, jotta kaikki näyttäisi vimpan päälle hienolta poliittisista ongelmista huolimatta.

Kun viime viikolla osallistuin komission järjestämään konferenssiin globaalista terveydestä, kuulin monta puhetta siitä, kuinka köyhien maiden terveysjärjestelmiä pitää vahvistaa resursseilla, halvoilla lääkkeillä jne. Maailman terveysjärjestön pääsihteeri totesi palopuheessaan, että raha ja sosiaalinen status ratkaisevat edelleen, kuka elää ja kuka kuolee.

Puheiden ja esitelmien välissä osanottajat saivat nauttia seisovista pöydistä, joilla notkui noin 15 erilaista liharuokaa, 10 kalalajia ja mereneläviä, salaatteja ja leipiä. Jälkiruoaksi sai valita kakkuja ja hyytelöitä noin 30 vaihtoehdon valikoimasta. Alkoholittomia juomia piti etsimällä etsiä viinien ja kuohareiden seasta.

Kotiin lähdettiin hienoja kierrätysmateriaalista tehtyjä kasseja kantaen, mukana uudet kynät, muistitikut ja lehtiöt, kaikki tietysti brändättynä konferenssin logolla, jossa lukee together we can make it happen.

Tällä viikolla olin sitten Strasbourgissa Euroopan parlamentin täysistuntoviikolla järjestämässä tapahtumaa lapsikuolleisuudesta. Olin taas todistamassa, kuinka koko parlamentti raijaantuu kerran kuukaudessa toiseen kaupunkiin ja majoittautuu kalliisiin hotelleihin. Frakkipukuiset protokollamiehet pitävät huolen siitä, että täysistuntoviikko sujuu sääntöjen mukaisesti ja hierarkioita kunnioitetaan.

Kaiken tämän keskellä sitä pysähtyy usein miettimään, kenelle tässä nyt tehdäänkään töitä ja tehdäänkö köyhien puolesta ollenkaan.

Kaiken lisäksi tänä vuonna on Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen teemavuosi. Komissiossa on tunnustettu, että 79 miljoonaa eurooppalaista elää köyhyysrajan alapuolella ja että 8 prosentin palkka ei riitä köyhyydestä pääsemiseen.

Teemavuoden sisältö on minulle vielä kysymysmerkki. Sen tavoitteena on mm. tunnustaa köyhyydessä elävien ja syrjäytyneiden oikeus ihmisarvoiseen elämään ja osallistuminen yhteiskunnalliseen toimintaan ja korostaa kaikkien vastuuta köyhyyden ja syrjäytymisen torjunnassa.

Vuoden pääperiaatteena on antaa ääni huono-osaisille ja syrjäytyneille.

Brysselistä käsin on erityisen vaikeaa nähdä tämän toteutuvan todellisuudessa.

Niinpä haluan sanoa sinulle, hyvä EU, että teet virheen. Instituutiosi potkivat itseään omaan nilkkaan. Törsäämistyylillä ei vähennetä köyhyyttä eikä erityisesti rakenneta unionille demokraattista legitimiteettiä. Joillain kai on se kummallinen harhaluulo, että mitä prameammalta kaikki näyttää, sitä korkeampi on uskottavuuden taso. Tämä ei todellakaan edusta yleiseurooppalaista ajattelutapaa.

Tämän tietäisit jo, jos olisit tosiaan antanut äänen huono-osaisille tai edes meille vaatimattomille suomalaisille keskiluokkaiskasvateille ja myös kuunnellut sitä.

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu