Teksti Samuli Sinisalo

Miksi on tärkeää että nuoret osallistuvat ilmastoneuvotteluihin – ihan todella?

Pohjimmiltaan ilmastoneuvottelut ovat varsin hidastempoisia, vaikeaselkoisia ja jopa kuivia tapahtumia. Ainakin nuorison mittapuulla.

Nuoret tulevat kuitenkin elämään nyt tehtävien päätösten muovaamassa maailmassa suurimman osan elämästään. Perspektiivi on siis erilainen kuin päättäjillä. Esimerkiksi Kööpenhaminassa molempien neuvotteluraiteiden puheenjohtajat kertoivat olevansa isoisiä ja tekevänsä töitä lastenlapsiensa innoittamana. Nuorten huoli on henkilökohtaista.

Kaikki UNFCCC:n kokoukset, olivat ne sitten massiivisia kuin COP-15 Kööpenhaminassa, tai pieniä kuten suunnittelukokoukset Bonnissa, keräävät ympärilleen valtavan määrän nuoria. Näillä nuorilla on halu ja kiinnostus ja osalla myös taito vaikuttaa asioiden kulkuun. Koko kansalaisyhteiskunta ylipäätään on kasvattanut kiinnostustaan ja aktiivisuuttaan ilmastoneuvottelujen suhteen.

Kysymys onkin siitä, minkälaisia vaikutusmahdollisuuksia nuorille tarjotaan asioiden kehitykseen. Se on varmaa, että mitään nuoret eivät saa ilmaiseksi, vaan kaikesta on taisteltava. YK:n kestävän kehityksen toimikunnassa on määritelty yhdeksän eri sidosryhmää, joihin tarkkailijaorganisaatiot jaotellaan. Nuoriso sai pitkäjänteisten neuvotteluiden jälkeen myös oman asemansa tunnustetuksi.

Vuodesta 2008 asti tätä samaa jaottelua on siis kokonaisuudessaan sovellettu myös ilmastokonventin puolella, kun nuoriso ja naisjärjestöt hyväksyttiin mukaan. Käytännössä nuorille tämä tarkoittaa sitä, että nuoret saavat enemmän jatkuvuutta ja ammattimaisuuttaan toimintaansa. On mahdollisuus kutsua neuvotteluryhmien puheenjohtajistoa kahdenvälisiin tapaamisiin. Nuorille annetaan toimistotilaa sihteeristön puolesta sekä mahdollisuus puheenvuoroihin ilmastokonventin yleiskokouksissa. Toisaalta nuoret ovat sitoutuneet toimimaan ilmastokonventin sääntöjen puitteissa sekä toimimaan tiedotuskanavana sihteeristön ja nuorisojärjestöjen välillä.

Monet erityisesti länsieurooppalaiset maat ovat lisänneet kansallisiin delegaatioihinsa neuvottelijoiden, poliitikkojen, asiantuntijoiden ja muiden sidosryhmien edustajien lisäksi myös nuorison edustajia.

Nuoret ovat siinä mielessä erikoinen ryhmä, että kiinnostus ja kompetenssit vaihtelevat laidasta laitaan, eikä lukkiutuneita neuvotteluasemia ole vielä ehtinyt syntyä. Nuoret ovat nuoria, ja ja mukana oppimassa tulevaisuutta varten.

Nuorisoedustajat delegaatioissa ovat voimavara ja vahvuus – myös pr-mielessä – joka tulisi ehdottomasti käyttää hyödyksi, siis delegaation, nuorison ja neuvotteluiden hyödyksi. Se tarjoaisi nuorille mahdollisuuden nähdä omin silmin miten monisyisestä ja pitkäjänteisestä prosessista neuvotteluissa todella on kysymys. Nuoret pääsisivät myös oppimaan tekemällä ja olemaan omien valtioidensa kasvoja.

Siksi kannustaisinkin myös Suomen delegaatiota ottamaan mallia Sveitsistä, Hollannista, Belgiasta ja Norjasta, joilla kaikilla on nuoriso edustettuna delegaatioissaan. Antakaa myös Suomen nuorisolle mahdollisuus kasvaa vastuun edellyttämiin mittoihin ilmastoneuvotteluissa. Ottakaa ilmastodelegaatioon nuorisodelegaatti mukaan oppimaan ja oikeita töitä tekemään.