Mitä ilmastopolitiikalle kuuluu?

Teksti Samuli Sinisalo

Lopahtiko kiinnostus Kööpenhaminan jälkeen? Tässä päivitys.

Kööpenhaminan kokous on ollut ja mennyt, mutta se ei suinkaan tarkoita että ilmastopolitiikka ei jatkaisi kulkuaan. YK:n ilmastonmuutoskonvention (UNFCCC) suhteen on tapahtunut paljon.

Kööpenhaminan sopimuksen deadline päästövähennystavoitteiden ja muiden kansallisten toimien suhteen meni siis ohi tammikuun lopussa. Tämä päivämäärä oli lähinnä viitteellinen, sillä sopimus kyllä pysyy auki ja kaikki halukkaat toivotetaan tervetulleiksi mukaan myöhemminkin.

Tähän mennessä neljäkymmentä kehittynyttä maata ja kolmekymmentä kehitysmaata ovat ilmoittaneet omat kansalliset tavoitteensa. Lisäki 39 maata on antanut jonkinlaisen muun vastauksen Kööpenhaminan sopimukseen. Yhteensä tämä joukko kattaa noin 80 prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä.

Valitettavaa tosin on se, että näiden luvattujen leikkausten toteutuessakin ennustetaan lämpötilan 3,9 nousevan celsiusastetta. Tämä on noin 0,8 astetta vähemmän kuin jos sopimusta ei olisi ollenkaan, mutta silti kaukana kahden asteen maksimista, joka sopimuksessakin mainitaan.

Tämän lisäksi Yvo de Boer, UNFCCC:n pääsihteeri, ilmoitti eroavansa tehtävästään. Neljän vuoden jälkeen de Boer siirtyy vaikuttamaan ilmastoon liike-elämän puolelle. Hän jatkaa tehtävässään vielä heinäkuun alkuun asti. Siten hän pystyy hoitamaan tehtäviä kevään ajan ja seuraajalle jää vielä riittävästi aikaa valmistautua seuraavaan osapuolikokoukseen, joka alkaa Meksikossa marraskuun lopulla.

Tämä Meksikon kokous tuskin saa yhtä suurta huomiota osakseen kuin Kööpenhamina, mutta tulokset siellä ovat toivottavasti paremmat. Kuten Kööpenhaminassa päätettiin, työryhmät Kioton sopimuksen jatkosta (AWG-KP) ja pitkän aikavälin sopimuksen yhteistyöstä (AWG-LCA) jatkavat työtään ja esittelevät tuloksensa Meksikossa. Työryhmien seuraavat kokoukset pidetään huhtikuun alkupuolella Bonnissa, missä ilmastokonventin sihteeristö sijaitsee. Bonnissa kokoontuvat siis ilmastokonventin osapuolikonferenssi, Kioton sopimuksen osapuolikokous ja nämä työryhmät.

Kokous on lyhyt. Se kestää vain kolme päivää, yhden viikonlopun yli. Myös eri kehitysmaaryhmittymien kokouksille on varattu yksi päivä ennen varsinaisen kokouksen alkua. Heillä ei ole samanlaista kapasiteettia pitää koordinaatiokokouksia keskenään kuin esimerkiksi EU:lla tai G8:lla.

Lyhyestä ajasta huolimatta Bonnista saattaa tulla tuloksia. Kaikki se työ, mitä Kööpenhaminassa tehtiin varsinaisen konventin sisällä ja Balin tiekartan mukaisesti, eteni paljon. Esimerkiksi LCA:n puolella epävirallinen sopimusluonnos on tällä hetkellä vain 39 sivua pitkä. Ennen Kööpenhaminaa sitä oli parisataa sivua. Pian se on jo luettavassa muodossa.

Tällä hetkellä tavoitteena on siis luoda sellainen teksti, joka sitten voitaisiin Meksikossa allekirjoittaa laillisesti sitovaksi sopimukseksi. Näin Balin tiekartan määrittämä prosessi saataisiin päätökseen ja toivottavasti Kööpenhaminan kokouksen ja sopimuksen ilmentämä poliittinen tahto saataisiin lailliseen muotoon, vaikkakin vuoden verran myöhässä.

Nyt ainakin pahimmat paineet purkautuivat Kööpenhaminassa ja sopimustekstit ovat paljon valmiimpia. Seurataan tilannetta. Jos ehkä sittenkin ensi jouluna.

Kommentoi Facebookissa
Lahen Luomu ja Luonto 2018
Helsinki liikkuu