1.jpg

Köyhien kalajuttu?

Teksti Maria Haanpää

Ilmastouutisia 11.5.-17.5.

Aurinkovoimalla voitaisiin tuottaa jopa 20-25 prosenttia maailman sähköstä vuonna 2050, kertoo asiaa selvittänyt Kansainvälinen energiajärjestö IEA. Tällainen aurinkovoiman hyödyntäminen myös vähentäisi energiantuotannossa syntyviä hiilidioksidipäästöjä melkein kuusi miljardia tonnia vuodessa.

IEA:n visioissa aurinkokennotekniikka ja keskittävä aurinkovoima nähdään toisiaan täydentävinä tuotantomuotoina, joista voidaan saada irti yhteensä yhdeksäntuhatta terawattituntia vuonna 2050. Keskittävän aurinkovoiman käyttö sähköntuotannossa olisi suurinta Pohjois-Amerikassa, Pohjois-Afrikassa ja Intiassa. Pohjois-Afrikka veisi luultavasti noin puolet tuotannostaan Eurooppaan. Greenspace poimi esiin tämän uutisen.

Intian kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 2007 viisikymmentäkahdeksan prosenttia suuremmat kuin vuonna 1994, ja tämä kasvu oli merkittävässä määrin hiilivoiman ”ansiota”. Vuoden 2007 päästöt olivat yhteensä 1,9 miljardia tonnia – luku jota sopii vertailla aurinkovoiman yhteydessä yllä mainittuun kuuden miljardin tonnin päästövähennykseen. Aurinkovoiman lisäys sopisi Intiaan aivan loistavasti!

Ilmastomallien avulla on saatu uusi arvio Euroopan tulevista helleaalloista tällä vuosisadalla. Tukalat hellepäivät yleistyvät Pyreneiden niemimaalla ja Välimeren alueella ehkä parikymmenkertaisesti tämän vuosisadan loppuun mennessä.

Sellaisia kuumia päiviä oli vuosina 1961-1990 keskimäärin vain kaksi vuodessa. Vuosina 2021-2050 niitä voi olla vuodessa jo kolmisentoista, ja vuosisadan lopulla, 2071-2100, jopa neljäkymmentä. Ihmisten terveys on vakavimmin vaarassa alavilla joki- ja rannikkoseuduilla, missä ilmankosteus on korkea. Kaupunkien lämpösaarekeilmiö, jonka vaikutusta ei otettu huomioon tässä tutkimuksessa, kuumentaa kaupunkien hellepäiviä vielä lisää.

Helleaaltotutkimus julkaistiin Nature Geoscience -lehdessä. Reuters kirjoitti siitä lyhyesti ja Nature News perusteellisemmin. Yleisesitys lämpötilan ja ilmankosteuden vaikutuksesta helteen tukaluuteen löytyy Ilmatieteen laitoksen nettisivuilta ja Wikipediasta.

Kuva: Tanganjikajärven rantaa Burundissa (Francesca Ansaloni/Creative Commons).

Tanganjikajärvi on lämmennyt huomiotaherättävän paljon viimeisen vuosisadan aikana. Pohjasedimenttien analyysin perusteella järven pintalämpötila on nyt korkeimmillaan tuhanteen viiteensataan vuoteen.

Ennen vuotta 1900 järven pintalämpötila pysytteli 24,3 celsiusasteen alapuolella tuhannen neljänsadan vuoden ajan. Vuonna 2003 pintalämpötila oli jo kaksikymmentäkuusi celsiusastetta.

Tanganjikajärvi on maailman toiseksi syvin järvi. Suurin osa kaloista ja muista organismeista elää ylimmän sadan metrin syvyydessä. Pintaveden lämpeneminen voimistaa veden kerrostuneisuutta, jolloin vesi ei sekoitu yhtä helposti tuulten vaikutuksesta. Pintavesissä tapahtuva biologinen tuotanto vähenee silloin, koska se ei saa täydennystä syvempiin vesiin vajonneista ravinteista. Lämmennyt vesi ei myöskään pysty sisältämään yhtä paljon liuennutta happea kuin viileämpi vesi. Järven kalat voivat kärsiä happipitoisuuden laskusta.

Neljän köyhän keskiafrikkalaisen valtion – Burundin, Kongon demokraattisen tasavallan, Tansanian ja Sambian – rajalla sijaitseva Tanganjikajärvi on tärkeä kohde sikäläisen kalatalouden kannalta. Tutkijat pitävät ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta yhtenä syynä järven lämpenemiseen. Myös ylikalastus rasittaa tätä suurta järveä. Mitähän ilmaston lisälämpeneminen saisi aikaan? Miljoonat ihmiset ovat riippuvaisia tämän järven kalastosta.

Brown Universityn johtama tutkimus julkaistiin Nature Geoscience -lehdessä. Siitä uutisoivat Reuters ja Yale Environment 360.

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu