1.jpg

Kaikkien aikojen kuumin vuosi?

Teksti Maria Haanpää

Ilmastouutisia 15.6.-21.6.

Viime kuukausi oli ennätyksellisen lämmin, koko 130-vuotisen mittaushistorian lämpimin toukokuu. Joulukuussa Ison-Britannian Met Office ennusti, että vuodesta 2010 saattaisi hyvinkin tulla mittaushistorian lämpimin vuosi maailmanlaajuisesti tarkasteltuna. Miten tilanne on kehittynyt?

Tammikuu 2010 oli NOAA:n mukaan mittaushistorian neljänneksi lämpimin tammikuu. NASA:n mukaan se oli kolmanneksi lämpimin tammikuu (vuonna 2002 oli lämpimämpää, vuonna 2007 lämpimintä).

Helmikuu oli NOAA:n mukaan mittaushistorian kuudenneksi lämpimin helmikuu (kuukausiraportti ja tiedote). NASA:n mukaan se oli toiseksi lämpimin helmikuu (vain vuonna 1998 oli lämpimämpää).

Maaliskuu oli NOAA:n mukaan mittaushistorian lämpimin maaliskuu (kuukausiraportti ja tiedote) ja NASA:n mukaan toiseksi lämpimin maaliskuu (vuonna 2002 oli lämpimämpää).

Huhtikuu 2010 oli sekä NOAA:n mukaan (kuukausiraportti, tiedote) että NASA:n mukaan mittaushistorian lämpimin huhtikuu.

Tämän vuoden toukokuu oli siis mittaushistorian lämpimin toukokuu. Näin kertovat sekä NOAA:n (kuukausiraportti, tiedote) että NASA:n tilastot. NASA:n mukaan vuoden 1998 toukokuu oli yhtä lämmin. Lisäksi tämän vuoden tammi-toukokuu oli mittaushistorian lämpimin tammi-toukokuu NOAA:n mukaan.

Toukokuussa mitattiin Pakistanin Mohenjo-darossa 53,7 celsiusasteen lämpötila. Se on Pakistanin ja mahdollisesti myös koko manner-Aasian lämpöennätys, sekä The Guardianin mukaan neljänneksi korkein maailmassa mitattu lämpötila. Siitä ja tämän toukokuun säistä yleensä kirjoittivat Dr. Jeff Masters’ WunderBlog, WWF Climate Blog ja Dot Earth sekä suomalainen CO2-raportti.

Kesäkuun säätiedot tullevat saataville nettiin taas ensi kuun alkupuolella. Niitä kannattaa käydä katsomassa suoraan Yhdysvaltain NOAA:n ja NASA:n sivuilta, jos vaikuttaa siltä että aihetta ei käsitellä uutisissa. NOAA:lla on tapana julkaista uusista kuukausitilastoista myös erillinen tiedote, mutta NASA:lla ei ole vastaavaa käytäntöä.

Pohjoisen pallonpuoliskon lumitilanteen kehittymistä voi seurata Rutgers Universityn Global Snow Lab -sivuilta. Esimerkiksi päättyneen toukokuun vähälumisuus näyttää pylväsdiagrammissa tältä.

Arktinen merijää saavuttanee vuosittaisen minimipinta-alansa vasta syyskuuussa, mutta jää on jo sulanut vauhdilla tänä keväänä. Jääalan muutoksia voi tarkkailla Yhdysvaltain National Snow and Ice Data Centerin sivuilta, missä on tarjolla muun muassa vuorokausittain päivittyvä kartta.

Sääasemalla kaikkien aikojen kuumin vuosi ehti jo tulla täyteen – tämä blogi nimittäin täytti yhden vuoden muutama päivä sitten.

Sääasemalla on kirjoitettu paitsi sään ääri-ilmiöistä myös esimerkiksi arktisen merijään määristä, maailman energiantuotannosta, valtamerten happamoitumisesta, maapallon lämpöenergiataseesta, metsäkadosta, merenpohjan metaanista, eläinten elämänrytmin muutoksista ja ilmakehän hiilidioksidista. Sääsemaa voi nykyisin seurata myös Facebookin kautta.

Niille lukijoille, jotka ovat vasta hiljattain kiinnostuneet ilmastopolitiikasta, ja jotka haluavat menettää loputkin illuusionsa vaikkapa kesäloman aikana, suosittelemme Fifin verratonta, suorastaan ajatonta juttupakettia Kööpenhaminan ilmastokokouksesta viime vuoden lopulta.

Sääaseman toiminnassa ovat tämän ensimmäisen vuoden aikana olleet mukana itseni lisäksi Seppo Leinonen, Meri Pukarinen, Samuli Sinisalo ja Minna Sumelius. Fifissä on julkaistu myös muiden kuin yllämainittujen henkilöiden tekemiä juttuja, jotka liittyvät ilmastonmuutokseen. Niitä voi löytää Fifin arkistosta muun muassa ”ilmasto”-tägiä hakemalla. Sääaseman porukka ja muut fifiläiset on esitelty lyhyesti Fifin Blogit-sivulla.

Omasta puolestani toivotan kaikille Sääaseman lukijoille erittäin hyvää kesän jatkoa. Elokuun alussa nähdään taas!

Sääasema Teneriffalla. Kuva: 126 Club/Creative Commons.

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu