Teksti Samuli Sinisalo

Mitä Kööpenhaminassa tuli lopulta sovittua?

Minkälainen sopimus Kööpenhaminasta tuli, ja mikä merkitys sillä on, on vielä vähän hämärän peitossa. Yritän seuraavassa vähän käydä läpi sopimuksen sisältöä ja pistää sekaan muutaman hyvän linkin, josta voi katsoa lisätietoja.

Kööpenhaminan sopimuksesta ei tullut laillisesti sitovaa vaan osapuolikokous päätti vain ”ottaa sen huomioon”. Minkälainen merkitys ja vaikutus sillä tulee olemaan jää nähtäväksi. Kannattaa lukea Jacob Werksmanin artikkeli aiheesta. Se selvittää lainopillisia puolia kokouksen annista. Tällä hetkellä sopimus ei siis varsinaisesti velvoita ketään mihinkään.

Sopimuksen synnyssä oli omat epäselvyytensä kuten sen luonteessakin. Näistä epäselvyyksistä huolimatta, ainakin kolme asiaa on luvattu sopimuksessa. Tosin nämä lupaukset koskevat ainoastaan niitä, jotka hyväksyvät sopimuksen ja lähtevät siihen mukaan.

Ensimmäinen luvatuista asioista on päästörajoitusten laajuus. Kioton sopimuksessa olevat maat tuottavat vain noin 30 prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Kööpenhaminan sopimuksessa mukana olevat maat tuottavat noin 80 prosenttia maailman päästöistä. Tämä on selkeä laajennus, vaikka päästövähennysten määristä ei sovittukaan. Osapuolilla on aikaa 31.1.2010 asti ilmoittaa omat Kööpenhaminan sopimuksen puitteissa tehtävät päästövähennyksensä UNFCCC:n sihteeristölle, joka sitten julkaisee sen.

Toiseksi Kööpenhaminan sopimuksen pohjalta niin sanottuja MRV-sääntöjä voitaisiin soveltaa myös kehitysmaihin. MRV tule englannista, measurement, reporting and verification, mutta näyttääpä toimivan suomeksikin: mittaus, raportointi ja vahvistaminen. Tähän asti nämä päästövähennysten todentamissäännöt ovat koskeneet vain kehittyneitä maita.

Kööpenhaminan sopimuksessa määrätään, että ne toimet, joihin kehitysmaat saavat tukea kehittyneiltä mailta tullaan tarkistamaan samojen MRV-sääntöjen mukaan kuin kehittyneiden maiden omatkin toimet toimet. Tällä käytännöllä saadaan lisää läpinäkyvyyttä niihin toimiin, mitä maat tekevät. Kehitysmaat voivat  edelleen myös tehdä omia päästövähennyksiään ja mitata ne omilla mittareillaan entiseen malliin, mikäli näin haluavat.

Kolmas Kööpenhaminan sopimuksen anti on tietysti raha. Sopimus lupaa 30 miljardia dollaria niin sanottua fast-track rahoitusta seuraavalle kahdelle vuodelle. Tämä summa myös luvattiin kasvattaa noin sadaksi miljardiksi dollariksi vuodessa, vuoteen 2020 mennessä. Rahojen lähteistä ei ole varmuutta, mutta Copenhagen Green Climate Fund tulee koordinoimaan huomattavaa osaa näistä rahasummista.

Viimeinen kokouksen anti, jolla on seurauksia vielä tulevaisuudessakin on varmasti se miten kokous järjestettiin. Demokratian rajoja koeteltiin monellakin tavalla. Kansalaisjärjestöt suljettiin lopuksi kokouskeskuksen ulkopuolelle. Kokouksia käytiin suljettujen ovien takana, ja puheenjohtajisto tuotti oman tekstinsä muutamien suurimpien maiden kanssa. Toivottavasti tämä jäi poikkeukseksi, eikä muodostanut uutta sääntöä.

Oras Tynkkysen lyhyestä raportista voi katsoa, mitä asioita Kööpenhaminan sopimus sivuutti kokonaan. Vaikka tekstissä mainitaan ilmastonmuutoksen pysäyttäminen alle kahteen asteeseen, ei konkreettisia toimia tämän onnistumisesta ole tarjota. Pitkän aikavälin päästötavoitteet ja lainvoimainen sopimus, tai aikataulu sellaisen solmimisesta, jäivät kokonaan mainitsematta tekstissä.

Näillä on mentävä eteenpäin kun ei meillä muutakaan ole. Toivottavasti tammikuun jälkeen yllätymme positiivisesti, kun eri maiden päästövähennykset julkistetaan.