Haittaako, jos ei osaa?

Teksti Hanna Kuusela

Mitä luin tänään: Neulo. Virkkaa. Kirjo. Jämälangasta.

Tämä on ensimmäinen käsityöaiheinen teksti, jonka elämässäni kirjoitan. Se johtuu kai siitä, etten ole mitenkään haka käsitöissä, jos käsitöillä tarkoitetaan kutomista ja virkkaamista. Osaan kutoa pitkiä pötkylöitä, mutta en osaa tehdä kaula-aukkoja, en hihoja, en lapasia, enkä villasukkia. Virkata osaan vielä vähemmän.

Käsityökirjan on siis oltava melkoisen onnistunut, jotta päädyn sitä kehumaan. Tällainen kirja kuitenkin on olemassa. Se on tänä vuonna ilmestynyt Sanna Vatasen kirjoittama ja Sami Revon kuvaama kirja Neulo. Virkkaa. Kirjo. Jämälangasta!

Kuten nimikin sanoo, kirjan perusideana on saada jämälangat hyödynnetyiksi. Tätä ovat tietysti aina tehneet riemunkirjavia villasukkia kutovat mummot, mutta uusi kirja antaa muutaman muunkin idean, joilla päästä eroon pienistä lankaeristä.

Ja toisin kuin yleensä käsityöohjeiden vaatteet, Vatasen mallit ovat sellaisia, että niitä voisi kuvitella laittavansa päälle.

Suurin ansio on kuitenkin se, ettei kirja lannista, vaikka ei oikeasti osaisi kutoa. Päinvastoin. Koska mallit ovat hiukan normaalia anarkistisempia, ne näyttävät siltä, että ihan joka silmukalla ei tarvitse onnistua.

Kirjaa siis takaa innostumisen

…mutta lopputulosta se ei ikävä kyllä takaa.

Siksi siis varoituksen sana loppuun: kirjan kuvissa työt voivat näyttää vähän sinne päin tehdyiltä, mutta sitä ne eivät ole. Eläväisen pinnan alla taitaa sittenkin olla tarkkaa suunnittelutyötä. Toisin kuin minä, kirjan tekijä osaa asiansa, mikä näkyy myös lopputuloksessa.

Ehkä reiluuden nimissä kirjassa olisi voinut olla myös tietoa siitä, miten värejä kannattaa yhdistellä. Vaikka kirja rohkaiseekin yhdistelemään lankoja vähän miten sattuu, ei se kannata. Omien ideoiden tuloksena voi olla myös kauhean näköisiä vaatteita. Jämälangoissakin on eroja.

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja:

Louserit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *