Teksti Tuuli Hakulinen

Haastattelussa pietarilainen tee se itse -veteraani Szarapow.

Tee se itse -kulttuurilla on Venäjällä arvostetut juuret. Neuvostoliiton toisinajattelijoiden ajatukset, runot, esseet ja romaanit levisivät kädestä toiseen. Tekstejä kopioitiin käsin ja kirjoituskoneella, kopiointipaperin avulla – milloin mitenkin.

1990-luvulla, muutettuani Pietariin, tunsin hengähdyksen tästä perinteestä vielä elävän nuorisonkin keskuudessa. Jokainen mielipiteitä ja ajatuksia omaava nuori tuntui väsäävän vähintään yhtä ”zineä”, leikkaa+liimaa-periaatteella askarreltua pienjulkaisua. Lehtiset kiesivät kädestä käteen, ja niitä lähetettiin postitse kaupunkien scenejen välillä. Innokkaimmilla diy-aktivisteilla oli arkistoituna järjestelmällisesti hyllykaupalla zinejä entisen Neuvostoliiton alueelta.

Sen ajan punkpiireissä ”itse tekeminen” oli muutenkin suosittua. Valtailtiin taloja ja kunnostettiin niitä väliaikaisiksi asunnoiksi, järjestettiin keikkoja omalle porukalle talojen katoilla tai hylätyissä tehtaissa. Äänen laatu ei yleensä ketään huolettanut – pääasia oli itse toiminta. Päädyinpä diy-bändiikin soittamaan – ilman mitään musiikillisia lahjoja tai taitoja. Bändimme Talonov njet soitti noisea ja minun tehtäväni oli aiheuttaa lisämölyä sähköporan ja mikrofonin avulla. Kaikesta tästä toiminnasta tietenkin raportoitiin yksityiskohtaisesti zineissä. Minustakin, eksoottisesta ulkomaalaisesta, tuli heti julkkis: yhdelle jos toiselle zinelle annoin haastatteluja.

Sittemmin internetin levittyä on zinekulttuuri hiipunut Venäjälläkin. Vai jatkuvatko diy-perinteet sittenkin Internetissä, entisä suuremmalla volyymilla? Vai liikunko vain itse väärissä piireissä, kun en ole enää vuosiin törmännyt näihin suloisiin askarreltuihin pienlehtiin? Tätä päätin tiedustella pietarilaiselta DIY-veteraanilta Szarapowilta.

Kerro muutamalla sanalla itsestäsi. Mikä on panoksesi DIY-kulttuuriin?

Olen pitkään toiminut erilaisissa vaihtoehtokulttuuriprojekteissa. Tällä hetkellä teen käännöksiä anarkistiselle bakunista-sivustolle ja soitan rumpuja punk-bändi Fantasticheskaja Zhabassa. Joskus julkaisen zinejä ja kasetteja.

Olet ammatiltasi toimittaja. Mikä sinua kiinnostaa zinessä? Eikö ammattimainen journalismi ole ristiriidassa DIY-ajatuksen kanssa, jonka mukaan kirjoittaa, tai toimia ylipäätään, voi jokainen, ammattitaidosta riippumatta?

Jotta voisi kirjoittaa, ei tarvitse olla ammattilainen toimittaja. Mutta ammattitaitoisuudesta on minulle hyötyä. Pystyn heijastamaan taitojani myös epäkaupallisiin ja vaihtoehtoisiin tarkoituksiin.

Miten zinekulttuuri on kehittynyt viimeisen 10 vuoden aikana Pietarissa ja ex-Neuvostoliitossa?

Se on muuttunut lähes ainoasta vaihtoehtoisesta ja riippumattomasta julkaisusta vain yhdeksi versioksi. Vaihtoehdoksi muiden nopeasti muuttuvien tiedonlähteiden ja taideprojektien rinnalla.

Mikä on marginaalisten pienjulkaisujen merkitys sinulle tänä päivänä?

Ne ovat kauniita ja aitoja.

Internetin hyvät ja huonot puolet DIY-kulttuurin ja zinejen kannalta?

Ainoa internetin hyvä puoli on se, että se on tehokas koordinaation väline.

Miten arvioit zinejen käyvän internetin aikakaudella? Entä DIY-kulttuurin?

Seuraavan vallankumouksen ja sisällissodan aikana alamme jälleen tulostamaan pienlehtiä :).