Vesna Atanasovan kadonnut identiteetti

Teksti Anu Harju

Suhteeni Vesna Atanasovaan alkoi kiihkeissä merkeissä…

…Atanasova tuntui näet olevan ainoa ihminen koko Euroopassa, joka tiesi kertoa, mistä erään tietyn tšetšeenidelegaation Suomen-vierailussa oli kyse. Hän oli myöskin hyvin tavoittamattomissa. Puhelimensa hälytti hälyttämistään, lähettämääni sähköpostiviestiin hän ei vastannut. Aloin epäillä, että Vesna Atanasova on Euroopan neuvoston pahvinen syntipukki, johon kehotetaan ottamaan yhteyttä kun käsiteltävänä oleva asia on liian kiusallinen.

Seuraavaksi selvisi, että Pahvi-Vesna on Suomessa. Hän luotsasi Euroopan neuvoston edustajana demokratiaa ja kunnallishallintoa opiskelevien tšetšeenien ryhmää. Pahviahan on Tšetšenian paikallishallintokin ja haituvaa heidän demokratiansa, joten mikseipä Vesnakin olisi selluloosaseosta.

Toissayönä kello yhdeltä sain kuitenkin Vesnalta viestin. Hän oli luonnostellut pitkän ja kenet tahansa byrokraatin kateelliseksi tekevän vastauksen tiedusteluuni siitä, mitä ihmettä tšetšeenidelegaatio teki Suomessa. Lopuksi Vesna vielä kehaisi, että tšetšeenit olivat ihan itse valinneet demokratianopiskelupaikakseen Suomen.

Oooh. Olin innoissani, että Vesna Atanasova oli todellinen ihminen, ja laadin hänelle kohteliaan, mutta – sittemmin kävi ilmi – suhteemme romuttavan vastauksen. Halusin väen vängällä kertoa hänelle, että niin kauan kuin Tšetšeniaa hallitsee kansalaisiaan kiduttava ja murhaava yksinvaltias, on demokratian ja toimivien kunnallisten rakenteiden opettaminen nykyhallinnon mädättämille tšetšeeneille sama kuin opettaisi Idi Aminia virkkaamaan vanhuksille kesto-Tenoja ja vielä vaihtamaan niitä heidän pöksyihinsä. Tai, kuten ystäväni Oksana sanoo, yhtä helppo on tehdä presidentti Kadyrovista demokraatti kuin krokotiilista kasvissyöjä. En tosin käyttänyt näitä mielestäni kivan värikkäitä vertauskuvia, mutta karu totuus on, että Vesna ei ole siihen viestiini vastannut.

Olin pilannut jollei nyt lupaavasti niin kuitenkin jotenkuten alkaneen suhteeni yhteistyö- ja ihmisoikeusjärjestönä esiintyvän Euroopan neuvoston arvostettuun työntekijään. Kamalampaa oli tulossa.

Eilen salaperäisyyden kaavussa hiiviskelevä ja demokratiahakuinen tshtsheenidelegaatio tutustui Helsingin kunnanvaltuuston toimintaan. Seisoskelin illansuussa Helsingin kaupungintalon edustalla jylhien sadepilvien alla käsissäni plakaatti, jossa seisoi: STOP TORTURE. Kaverin kyltissä luki venäjäksi: TŠETŠENIAN HALLINTO KIDUTTAA JA TAPPAA.

Näin kaupungintalon oven avautuvan ja etäisesti itäeurooppalaistyylisen naisen astuvan ulos. Hänellä oli kireä ilme, kuvioitu jakku ja hurmaava kiharainen tukka. Kädet puuskassa hän asteli tyylikkäissä koroissaan lähemmäs ja luki kylttejämme. Jokin sielujen sympatian tapainen läikähti sisälläni ja kysyin häneltä hymyillen: Are you by any chance Mrs. Vesna Atanasova?

Kireä ilme ei lientynyt, katseessa pilkahti hätä, ja hitaasti peruuttaen hän kielsi identiteettinsä.

Sillä Vesna Atanasova hän oli, yhtä varmasti kuin olen kolmatta päivää jahdannut hänen luotsaamaansa tšetšeenidelegaatiota. Kaveri vieressä ilmoitti nähneensä Vesnan kuvan netissä – God bless Google – ja vielä sama jakku päällään. Mitä olenkaan saanut aikaan. Tšetšeenien ihmisoikeustilannetta koskevassa hädässäni olen onnistunut nostattamaan myrskyn teekannussa ja saanut Vesna Atanasovan, kenties kuinkakin kokeneen ja arvostetun Euroopan neuvoston työnaisen, kadottamaan identiteettinsä.

En tarkoita että hän olisi kauhussaan unohtanut olevansa Vesna Atanasova.

Hän kuitenkin unohti, että ammattilainen olisi edes yrittänyt asiallisesti ottaa vastaan alle kymmenhenkisen mielenosoittajalaumamme osoittaman kritiikin Tšetšenian sortohallintoa kohtaan ja uskaltautunut juttusille. Tilanne olisi jopa saattanut laueta onnellisesti arvokkaita tietoja vaihtaen. Onhan tavoitteemme yhteinen, lopettaa ihmisoikeusrikokset Tšetšeniassa. Nyt sen sijaan vain vahvistui mielikuva hampaattomasta ja pelkurimaisesti toimivasta Euroopan neuvostosta, jonka työntekijätkään eivät uskalla puhua totta.

Kommentoi Facebookissa
Helsinki liikkuu