Tyhjät kukkulat

Teksti Veli Itäläinen

Moskovalainen festivaali yrittää piiloutua jättiyleisöltä.

Siinä missä suomalainen suunnitteli tulevan kesälomansa toissavuonna, venäläinen tekee lomapäätöksensä ehkä viikkoa etukäteen. Näin ollen suomalaisille lukijoille tämä lomavinkki taitaa sitten olla vuodelle 2010. ”Pustye Holmy”- (Tyhjät kukkulat-) musiikkifestivaalin tämänvuotinenkaan paikka ei ole vielä tiedossa, ainoastaan päivämäärät ovat: 11.-14. kesäkuuta. Sekä se, että paikalla tulee olemaan joki, jonka yli rakennetaan festivaalin ajaksi väliaikainen, paperilyhdyillä koristeltu silta.

Festivaali järjestetään joka vuosi eri paikassa – sekä vaihtelun että ympäristön säästämisen vuoksi. Järjestäjät ilmoittavat vain, että ”jossain 300 kilometrin säteellä Moskovasta”. Bussikuljetuksia on kuitenkin järjestetty jo viidestä kaupungista, tosin osanottajien valtaenemmistö saapunee paikalle paikallisjunalla tai liftaten.

Tänä vuonna järjestäjät odottavat 50 000 vierasta. Kävijämäärä on yli kolminkertaistunut joka vuosi ensimmäisestä vuodesta 2003, jolloin juhlakansaa kokoontui kolmisen sataa. Kävijämäärää on yritetty hillitä järjestämällä festivaali joka vuosi yhä vaikeapääsyisemmässä paikassa, mutta käytännössä tämä ei ole juurikaan rajoittanut tapahtuman paisumista.

Hippipuristit ovat pudonneet kelkasta jo kauan sitten, mutta on yksi asia josta järjestäjät eivät vieläkään ole tinkimässä: festivaalin ilmaisuus. Kaikki rahoitetaan lahjoituksin, sponsorein ja katukahviloiden, maksullisten parkkipaikkojen yms. avulla festivaalin aikana. Tämä kertoo jotain Venäjän vaihtoehtokulttuurin tinkimättömyydestä, mutta myös realiteeteistä – venäläinen rakastaa ilmaista niin paljon, että on valmis menemään sen perässä vaikka kymmenen miinakentän ja piikkilanka-aidan läpi. Näin ollen maksullisen festivaalin järjestäminen olisi todennäköisesti taloudellisesti vielä uhkarohkeampaa kuin ”Tyhjät kukkulat”.

Tietysti väkimäärän paisuminen vie myös jotain pois tapahtuman hengestä. Toissavuonna en nähnyt yhtäkään kännistä örveltäjää, viime vuonna näin jo pari tappelua. Snobius on kuitenkin syntiä, ja siitä että todellinen kulttuuri leviää kansan laajojen massojen pariin pitää myös olla valmis maksamaan jotain (toivottavasti ei katkenneita hampaita kuitenkaan). Kuitenkin suhteessa väkimäärään tapahtuman rauhanomaisuus on jotain ainutlaatuista myös Suomen standardeilla. Ja toisin kuin Suomen festivaaleilla, virkavallan tehtävä ei ole häiritä juhlakansaa – lahjoitus paikallisen miliisin (tai kuten vuonna 2005, paikallisen varuskunnan upseerien) lomakassaan takaa, että paikallinen toimeenpaneva valta pitää matalaa profiilia ja ratkaisee ongelmat järjestäjien toiveiden mukaisesti. Korruptiossa on myös hyvät puolensa.

Ai niin, entä musiikki? Järjestäjät eivät periaatteessa halua määritellä festivaalille mitään musikaalista suuntausta, siis minäkään en siihen rupea. Moni esiintyjä voi mennä etno- tai fuusio-jotain määritelmän alle, mutta paljon kuuluu myös rockia, bluesia ja myös avtorskoe pesnjaa ja bardilauluja. Ajoittain raikaa myös elektroninen musiikki, esimerkiksi Venäjällä suosittu trance. Tänä vuonna paikalla tulee olemaan myös klassisen musiikin lava. Kuka hyvänsä voi lähettää järjestäjille musiikkinäytteitä jos toivoo esiintymistä (tämän vuoden deadline tosin meni jo), lisäksi paikalla tulee olemaan yksi lava jonka esiintymislista kootaan vasta jokaisen festaripäivän aamuna niistä paikalle raahautuneista bändeistä, joiden edustajat ovat päässeet hereille tarpeeksi aikaisin.

Minä en kuitenkaan ole koskaan tullut paikalle esiintyjien takia, ja luulenpa, että ei kovin moni muukaan.

Tietoa ”Tyhjien kukkuloiden” järjestyspaikasta voi etsiä festivaalin englanninkieliseltä sivustolta. Jos järjestäjät kuitenkin tiedottaa asiasta, tulkaa Moskovaan joskus kesäkuun kymmenennen päivän tienoilla, ja kyselkää ihmisiltä. Joku tietää kuitenkin.

Kommentoi Facebookissa

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja: