Talvi ja kiire

Teksti Kadri Taperson

Lisää tuulimyllyistä ja suojelupoliisista.

Minulla on kiire. On aina. Kun ei ole, sairastun: se on elämäntapa. Sekään ei auta, että elän metsän keskellä saaressa. Kiireinen maailma tulee tännekin, internetin kautta ja ihan muutenkin.

Tuntuu, että omaa elämää ei voi valita itse. Voin tehdä suunnitelmia, mutta jotain tulee aina väliin. Niin on ollut jo vuosia. Siksi kirjoitan tänään lyhyesti: lähetän teille linkkejä, jotka selittävät, miksi on niin kiire.

Aloitetaan taas tuulimyllyistä. Ihmiset ovat ihan tosissaan lähteneet täällä liikkeelle. En olisi ikinä uskonut, että hiidenmaalaiset reagoivat niin voimakkaasti. Paikalliset ovat pystyttäneet blogin tuulimyllyjä vastaan – ja ei siis aivan kaikkia tuulimyllyjä, vaan tätä inhottavaa isojen rahamiesten projektia. Bloginpitäjä, Don Quijote, asuu täällä. Fifikin löytyy lehtijuttujen listalta.

Sama porukka keräilee allekirjoituksia. Niitä on jo parituhatta, puolet niistä netissä.

Ja vielä yksi muistutus aikaisemmista kirjoituksistani. Muistatteko, kun kirjoitin eläinoikeusaktivistien ja Viron suojelupoliisin suhteista? Aihetta pengottiin televisiossa eilen, ja muussakin mediassa on puhuttu paljon. Tiedän, että kieltä on vaikea ymmärtää, mutta esimerkiksi Õhtuleht ja Eesti Päevaleht kirjoittavat aiheesta. Älkää missään nimessä lukeko kommentteja. Aktivismia on niin helppo vihata.

Ja vielä: jos joku haluaa huolehtia kissoista, kirjoittakaa. Niitä on tullut kylmässä säässä tänne asumaan jo liikaa. Ja minulla on kiire…

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu