Taiteilijaelämää

Teksti Veli Itäläinen

Novosibirskiläinen taiteilija lojuu vankilassa julistettuaan ”del *.*”.

Suomalaisten hutera kansallinen itsetunto perustuu lähinnä venäläisten mollaamiseen. Kuitenkin elämä Venäjällä on paljon mielenkiintoisempaa kuin Suomessa – siitä huolimatta, että edes venäläiset eivät aina ymmärrä, että tylsän vastakohta ei ole iloinen, vaan mielenkiintoinen.

Esimerkiksi Suomessa taiteilija voi nykyään herättää pahennusta vain rääkkäämällä eläimiä tai käsittelemällä pedofiliaa. Venäjällä omasta merkittävyydestään voi vakuuttua paljon helpommin.

Jean-Luc Godard varmasti innostui, jos hänen korviinsa kantautui uutinen, että yli 40 vuotta One Plus Onen ensi-illan jälkeen Nižni-Novgorodissa 9. toukokuuta poliisin OMON-erikoisjoukot ryntäsivät elokuvan näytökseen ja iskivät seinän viereen asentoon koko katsomon. Operaatiota taiteen yhteiskunnallisen merkityksen palauttamiseksi johti henkilökohtaisesti kaupungin ”Ekstremismin vastaisen keskuksen” TsPE:n johtaja Aleksei Trifonov.

Sama konttori, mutta eri virkamiehet olivat asialla Novosibirskissä päivää vaille viikkoa myöhemmin, kun paikallinen anarkistitaiteilija Artjom Loskutov heitettiin vankilaan samana päivänä kun hänen oli tarkoitus alustavasti esitellä lopputyötään tiedekunnassaan. Saman päivän aamuna TsPE:n tutkija oli kutsunut Artjomia ”epämuodolliseen keskusteluun”. Artjomin vaadittua lainmukaista kutsua kuulusteluihin tutkija sai raivokohtauksen. Illalla TsPE päätti sitten toimia omalla tavallaan – Artjomin tavattua ystävänsä, jonka kanssa hänen oli tarkoitus valmistella näytöstä museoiden yötä varten, TsPE:n poliisit kidnappasivat hänet kadulta ja laittoivat hänen reppuunsa 11 grammaa marihuanaa.

Vangitsemisoikeudenkäynnissä seuraavalla viikolla Artjom päätettiin pitää vankilassa odottamassa oikeudenkäyntiä, vaikka edes Venäjällä ketään ei vangita näin pienen määrän hallussapidosta. Vangitsemista esitutkinnan ajaksi TsPE perusteli Artjomin ”ekstremistisellä toiminnalla”.

Mitä näin äärimmäistä Artjom on sitten harrastanut? Kotikaupungissaan hän on ollut mukana monenlaisissa taideriennoissa, mutta laajan yleisön tietoisuuteen hän on tullut yhtenä suuren kansansuosion saavuttaneiden ”monstraatio”-performanssien järjestäjistä. Ensimmäisen kerran ”postpoliittinen” vappuperformanssi järjestettiin vuonna 2004, jolloin se keräsi 100 osanottajaa. Sittemmin osanottajamäärä on lähes kaksinkertaistunut joka vuosi, ja viime vuosina osanottajamäärä on ollut tuhannen kieppeillä.

Takavuosina tyypillisiä monstraation banderollit ja plakaatit ovat julistaneet ”Missä minä olen?”, ”Vähän jotain sellaista”, ”Minä vastustan”, ”Minä kannatan” ja ”del *.*”. Joka vuosi paikallinen virkavalta on ollut yhtä pihalla: marssi on yritetty estää, osanottajia on otettu kiinni ja heitä on pistetty allekirjoittamaan papereita, jossa he vannovat etteivät kannata ”perustuslaillisen järjestyksen kumoamista”.

Tänä vuonna pari päivää ennen vappua, 28. huhtikuuta, Artjom ystävineen järjesti PLAN-nimisen taidenäyttelyn, jonka maalaukset olivat itse asiassa tämän vuoden mielenosoituksen suunnitelma. Näyttely tosin kesti vain puoli tuntia, koska virkavalta saapui paikalle, ja taiteilijoiden oli poistuttava pikaisesti taideteokset mukanaan. Nyt taulut ovat myytävänä, koska niillä kerätään rahaa Artjomin puolustuskampanjalle – kuviin voi tutustuakissmybabushka.com-sivustolla.

Tarkemmin monstraation järjestäjien ideoista voi lukea tästä kolmen vuoden takaisesta artikkelista.

Monstraatio on ollut lajissaan uraauurtava, mutta ei ainutlaatuinen tapahtuma. Venäjän postpoliittinen sukupolvi ei lähde kadulle vaatimaan ihmisten tai edes eläinten oikeuksia, sen sijaan se lähtee kadulle puhaltamaan saippuakuplia tai julistamaan, että Kennyä ei tapeta. Vuoden suurin (kommunistipuolueen vappumarssin jälkeen) ilman virkavallan tukea tai ymmärrystä Moskovassa järjestetty mielenosoitus on Arbatilla järjestetty Dreamflash, jossa yli 2000 ihmistä kerääntyi puhaltamaan saippuakuplia karnevaaliasuissa 12. huhtikuuta – Komsomolskaja Pravdan sivuilla voi katsella videota tapahtumasta.

Aktio järjestettiin nyt neljäntenä vuonna, mitään lupia ei kyselty mutta virkavalta ei juurikaan onnistunut sitä häiritsemään, vaikka yleensä kaikki luvattomat joukkokokoukset keskeytetään välittömästi.

Samaten Moskovan joka kolkassa voi edelleen nähdä graffiteja televisiokanavan 2×2 puolesta. Viime syyskuussa Venäjän evankelististen kristittyjen liitto vaati 2×2-kanavan lisenssin poisvetämistä, koska sen mukaan South Park loukkasi kristillisten uskonnollisia tuntoja.

Lyhyessä ajassa sadat nuoret peittivät kaupungin 2×2-kanavaa puolustavilla tarroilla, ja järjestivät mielenosoituksia joissa huudettiin ”Kenny elää”. 2×2-kanava sai pitää lisenssinsä, mutta minulle ei vieläkään selvinnyt, oliko kyse uhasta sananvapaudelle, hyvin naamioidusta ”naljotin” eli vihamielisen, korruptoituneiden viranomaisten avulla toteutetun yritysvaltauksen yrityksestä, vai pelkästään nerokkaasta mainoskampanjasta.

Sen sijaan minulle on todellakin selvinnyt, mikä saa äärikyynisen ja uuskonservatiivisen nykynuorison ulos kaduille.

Ja nyt valtiovalta on vastannut haasteeseen heittämällä Artjomin vankilaan. Saa nähdä miten Kenny selviää vankileirien saaristossa.

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu