Sitoutumisen vaikeus

Teksti Meri Pukarinen

Suomi on sitoutunut 40 prosentin päästövähennyksiin vuoteen 2020 mennessä. Vai onko?

Viime aikoina on tullut mietittyä, eikö juhlapuhe jo alkaisi riittää.

Suomen, EU:n ja kansainvälisessä ilmastopolitiikassa on jo hyvän aikaa sitten sitouduttu kahden asteen tavoitteeseen. Globaali lämpötilannousu ei saisi ylittää kahta astetta esiteolliseen aikaan nähden. Tietty lämpötilannousu tarkoittaa tiettyä päästövähennyshaarukkaa. Yksinkertaista? Niinhän sitä luulisi. Ilmastopolitiikassa näyttää kuitenkin olevan käytössä kaksi astetta ja kaksi astetta.

Kahden asteen alla pysyminen vaatii riuskoja päästövähennystoimia sekä vaurailta että köyhiltä mailta. Kööpenhaminaan johtavissa neuvotteluissa marssijärjestys on kuitenkin selvä: ennen kuin teollisuusmaat sitoutuvat itse aiheuttamansa ongelman pahimpien seurausten – ilmastokriisin – välttämiseksi riittäviin päästövähennyksiin, kehittyvät maat eivät sitoudu uuteen kansainväliseen ilmastosopimukseen. Riittävät, kohtuullisella todennäköisyydellä alle kahden asteen johtavat päästövähennykset ovat teollisuusmaiden osalta luokkaa 40 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Tästä tasosta ei voi luonnon kanssa neuvotella.

Suuri valiokunta toisti viimeksi viime perjantaina, että Suomi on sitoutunut kahden asteen tavoitteeseen [PDF]. Samaan aikaan Suomi pyrkii ilmasto- ja energiastrategiansa avulla 5-10 prosentin kotimaisiin päästövähennyksiin [PDF] vuoteen 2020 mennessä – siis parhaimmillaankin neljäsosaan ilmastotieteen edellyttämästä minimitasosta. Pitäisikö tässä nyt uskoa juhlapuheiden vai käytännön sitoumusten kahteen asteeseen?

Rahoitus kehitysmaille on ilmastoneuvotteluiden toinen kuuma peruna. Eilisessä neuvostossa ei päästy yksimielisyyteen siitä rahasummasta, jonka EU tarjoaa kehittyvien maiden ilmastotoimiin. Ei klausuuleja, ei johtopäätöksiä, ei rahaa. Kööpenhaminan neuvottelut alkavat reilun 40 päivän päästä. Silti valtiovarainministeriämme naurattaa – ei kai tässä vielä ole tarvetta mitään rahasummaa kehittyville maille tarjota? Ilmastorahoitusta kipeimmin kaipaavia ei ole vähään aikaan naurattanut: ilmastonmuutoksesta vähiten vastuussa olevat kärsivät eniten, ja ilmastokatastrofiin he eivät voi sopeutua. Kyse on eloonjäämisestä.

Ympäristöministerineuvosto ja Eurooppa-neuvosto joutuvat lähipäivinä paikkaamaan talousministerien neuvoston mahalaskua. Minulla olisi neuvostoille yksi toive: kahdesta asteesta puhuminen voisi vihdoin alkaa tarkoittaa kahden asteen toimia. 40 prosentinpäästövähennykset vuoteen 2020 mennessä ja oikeudenmukainen osuus kehitysmaiden tarvitsemasta vähintään 110 miljardista eurosta vuosittain vuoteen 2020 mennessä – vähintään 35 miljardia euroa vuodessa. Kyse ei oikeasti ole mistään korkeammasta logiikasta, vaan johdonmukaisuudesta. Ehkä selkärangalla voisi nähdä olevan myös johdonmukaisuuden kanssa jotain tekemistä.

Jos sinulla on toiveita ilmastopolitiikasta joko kansallisella tai kansainvälisellä tasolla, nähdään ilmastoherätys-tapahtumissa lauantaina 24.10.!

Ehdit vielä ilmoittautua mielenosoitusmatkalle Kööpenhaminaan! Ilmoittautumisten aikaraja 31.10. Suomesta lähtee YK:n ilmastokokouksen yhteydessä tapahtuviin mielenilmauksiin yhteiskuljetusbusseja. Ne lähtevät matkaan to 10.12. ja kolme niistä palaa ti 15.12., yksi ma 21.12. Bussikyydit järjestää Vasemmistonuorten KÖP15-ilmastokampanja.

Kommentoi Facebookissa
Lahen Luomu ja Luonto 2018
Helsinki liikkuu