Teksti Susanna Kuparinen

Ajatelkaa, mitä se tarkoittaisi juuri nyt, jos kaikki valta olisi keskitetty pääministerille.

Niin sanotut parlamentarismin kannattajat haluavat viedä pääministeri-instituutiolla Suomen takaisin menneisyyteen, Kekkosen aikoihin. Parlamentaristit haluavat tehdä pääministeristä uuden vanhanajan presidentin, joka valitaan eliitin kesken, eikä vaaleistakaan ole niin väliksi, kuten poliittinen kärkikaarti vuonna 1973 päätti.

Valitsijamiehet toimittivat eräänlaista feodaaliaateliston virkaa, joka on helppo jyrätä kun kuninkaantekijät niin tahtovat. Ensimmäisissä presidentinvaaleissa vuonna 1994, jotka toteutettiin suorana kansanvaalina, politiikan toimittajat olivat varmoja siitä, että viimeisellä kierroksella vastakkain ovat Väyrynen ja Sorsa.

Kansa valitsi toisin.

Presidentivaaleissa poliittisen eliitin ja vallan välissä on monimiljoonaisen joukon oudot logiikat, kuten arvomaailma ja tavallisten ihmisten kuuden vuoden välein heräävä halu määritellä mikä on Suomen linja.

Jo nyt pääministeri on instituutio, joka ei kaadu millään. Suomessa valtaa käyttää aina enemmistöhallitus, ja meillä poliittiseen kulttuuriin ei kuulu vastuunkantaminen, joka tarkoittaa muun muassa sitä, että erotaan kun mokataan. Nyt Vanhanen ontuu takavasemmalle jalkaleikkaukseen vedoten kuin jokin vaalirahasekoilun ja korruptioskandaalin kärsivä Kristus, ja sitten voimme kaikki alkaa yhdessä unohtaa. Joku kiva siisti sisätyö löytyy varmasti, kaverit pitävät siitä huolen.

Jos presidentinkaatajien tahto olisi jo todellisuutta, Suomen suurinta valtaa käyttävä ihminen valittaisiin ensi kesänä Lahdessa keskustan puoluekokouksessa, ei lähes 80 prosentin äänestysvilkkauteen yltävillä yleisillä kansanvaaleilla.

”Tämän uuden puheenjohtajan ja pääministeri Vanhasen välillä sovitaan, jatkaako pääministeri siitä eteenpäin pääministerinä vai eikö”, maalailee ensi kesän näkymiä keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli, Suomen kolmanneksi rehellisin mies heti Jarmo Korhosen ja Matti Vanhasen jälkeen.

Sopikaa te keskenänne, meillä on (vielä) presidentti, joka ei ole seniili, koska saamme hänet itse valita. Hyvää joulua Taxellin komitealle.