Saadaanko mitään aikaiseksi?

Teksti Samuli Sinisalo

Kööpenhaminassa odotettavissa pitkä perjantai.

Kuten oli odotettavissa, kansalaisjärjestöjen lukumäärää Bella Centerissä rajoitettiin rajusti kahden viimeisen päivän ajaksi. Suunnitelmat ja lukumäärät vähennyksen yksityiskohdista elivät keskiviikkoiltaan asti, jolloin selvisi että viimeiseksi kahdeksi päiväksi sisään otetaan yhteensä vain 300 kansalaisjärjestöjen edustajaa. Tämä raportti siis perustuu niihin tietoihin, mitä seinien läpi tihkuu.

Keskiviikon neuvottelujen tuloshan oli se, että kukaan ei tiennyt, miten asioissa tulisi edetä ja milloin. Torstaina COP15:n uusi puheenjohtaja Lars Løkke Rasmussen kutsui yleiskokouksen koolle puolenpäivän maissa. G77+Kiina vaativat, että Kioton raiteella edetään ensin. Vaatimuksina oli myös se, että neuvotteluissa käytettäisiin niitä tekstejä, jotka työryhmät olivat valmistaneet viimeisen viikon aikana. Näihin vaatimuksiin Rasmussen suostui.

Kolmas G77-ryhmän vaatimus ei sen sijaan mennyt läpi. Rasmussen ei vieläkään sulkenut ovea siltä mahdollisuudelta että ministereille ja valtionpäämiehille esiteltäisiin osapuolten työryhmissä valmistamien tekstien sijaan niin sanottu ”puheenjohtajan teksti”. Tätä on toisaalla pelätty pahoin ja vastustettu ankarasti varsinkin kehitysmaiden puolelta, sillä heillä ei ole ollut mitään mahdolisuutta päästä vaikuttamaan tämän sopimuksen sisältöön. Toisaalta kaikilla, erityisesti tanskalaisilla, on erittäin suuret paineet saada jonkinlainen sopimus Kööpenhaminassa valmiiksi.

Tällä hetkellä täällä on noin 120 valtioiden päämiestä. Näin ollen tämä on historian suurin valtionpäämiesten kokoontuminen New Yorkin YK:n toimitilojen ulkopuolella.

Puolenpäivän osapuolikokouksessa päätettin, että neuvottelijoiden laatimat tekstit lähetetään takaisin virkamiesneuvottelijoille. Molemmilla raiteilla palattiin siis työryhmäkokoonpanoon, ja Connie Hedegaard toimii molempien raiteiden yleisistuntojen puheenjohtajana. Näissä ryhmissä muodostettin sitten lukuisia työryhmiä jotka viimeistelevät tekstin valmiiksi ja raportoivat takaisin yleiskokoukselle myöhemmin iltapäivällä, ennaltamäärittämättömään aikaan.

Kioton raiteella muodostettin viisi työryhmää, toisella raiteella (LCA) ryhmiä perustettiin peräti yhdeksän. Pienille maille saattaa siis tulla työvoimapula viimeisinä päivinä kun pitäisi olla neljässätoissa paikassa samaan aikaan. Onneksi Hedegaard toimii molempien raiteiden yleiskokouksen puheenjohtajana, joten ainakaan niitä ei onneksi voida pitää päällekkäin. Tavoitteena tässä vaiheessa oli siis viimeistellä tekstiä ja ratkaista mahdollisimman monia erimielisyyksiä virkamiestasolla jotta varsinaiset polittiset valinnat ovat sitten selkeitä ministereille ja valtionpäämiehille.

Neuvotteluissa on jatkuvasti erittäin herkkä tilanne. Kehitysmaat haluavat neuvotella avoimesti ja läpinäkyvästi työryhmien tekstien pohjalta. Samaan aikaan monet kehittyneet maat, ilmeisesti ainakin USA, UK ja Australia ovat takahuoneissa laatimassa sellaista sopimusta tai julistusta joka sitten syötetään muille osapuolille. Mutta tässä vaiheessa on hyvin vaikea tietää millä huhuilla on perää ja millä ei. Neuvottelut kuitenkin jatkuivat yli puolen yön torstainakin.

Ne harvat, jotka sisäpuolelle ovat päässeet, kertovat että Bella Centerin käytävät kaikuvat autioina ja monet valtionpäämiehet puhuvat tyhjille saleille. Uuden-Seelannin presidentin puhetta oli kuuntelemassa peräti kaksitoista ihmistä. Johtajien viestit ovat rohkaisevia, mutta tilanne neuvotteluissa ei anna aihetta juhlapuheille. Kokouksen onnistuminen on vaakalaudalla. Tästä voi vielä tulla pitkä perjantai.

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu