Teksti Taru Torikka

Kesä kului repien.

Kesäni on kulunut repien, purkaen ja raapien. Uhreinani on ollut kasa käytettyjä t-paitoja. Näistä viskoosisista yksilöistä olen riehakkaan ylpeä.

Raquel Allegran sadunomaisiksi puretut, liehuvat vaatteet villitsivät hetki sitten jokaisen kynsimään kykenevän muoti-ihmisen. Myös Outi Pyyn tulkinnat tasaraitapaidoista innostivat kokeilemaan itse.

Juuri tässä on minulle DIY-meiningin ilo: vapaus inspiroitua jostakin parhaimmillaan nerokkaasta yhdistettynä uskallukseen kokeilla itse, vaikka tietää, ettei yllä esimerkkien tasolle. Työstäminen vaatii aikaa ja malttia, ja sen aikana voi rakastua riepuunsa palavasti. Uskon, että toteuttamissani versioissa on ohikiitäneen trendirytkyn sijaan aineksia juuri minun klassikkovaateteoksikseni.

Purkaminen on helppo tapa muokata vaatteita, myös neulakammoisille. Pienikin aukipurettu osa tekee ihan tavallisesta topista jotain muuta, arkisesta unenomaisen.

Kynsittäväksi kannattaa valita puhdas viskoosi- tai puuvillatrikoo, elastaani vaikeuttaa hommaa huomattavasti. Alkuun pääsee ratkomalla tai leikkaamalla vaatteen helmasauman, minkä jälkeen vain vedellään poikittaisia kuteita irti ja auki. Jokainen vaateyksilö purkautuu omalla tavallaan. Se vain lisää työn iloa.