1.jpg

Paavien Babylon

Teksti Katja Lappalainen

Pyhimykset tervehtivät reissaajia Avignonissa. Ulkona nukkuminen uuvuttaa.

Avignonissa paistaa kuuma aurinko paavien palatsin aukiolle. Kultainen Marian patsas palatsin korkeimmalla kohdalla tervehtii paavien Babyloniksi kutsutussa kaupungissa kulkijoita. Paikka sai liikanimensä 1400-luvulla aikana, jolloin katolisella kirkolla oli hajaannuksen aikana kolmekin paavia samaan aikaan. Kummallinen tilanne liittyi valtataisteluun sekä keskiaikaisen yhtenäiskulttuurin hajoamiseen.

Valkoinen, pölyinen kaupunki Rhonen varrella muistuttaa Euroopan kansallisvaltioiden muotoutumisen alkuajoista. Kasvukivuista, rikkauksista ja kultaisella patsaallaan Isiksen elävästä kultista katolisen kirkon suojissa ikuisista muinaisista ajoista nykypäivään asti.

Kirkon seinän kuvat ja tekstit on hakattu pois Ranskan vallankumouksen aikaan. Paavien palatsista tuijottavat kiviset patsaat.

Saavuimme tänne muurien ympäröimään kauniiseen kaupunkiin yöllä. Ulkona nukkuminen tuntuu vaativan verojaan, mutta auringon säteet hiljalleen herättävät sielun ja mielen uuteen päivään. Lähes kuukauden retkeileminen ja jatkuva käveleminen tuntuu nivelissä, mutta historiallinen kaupunki vaatii vaeltamaan lisää. Matkaajan ehdottoman tärkeät vermeet ovat itsetäyttyvä nukkumalusta, sadeviitta ja hyvä makuupussi. Aterimet sisältävällä monitoimityökalulla selviää myös pitkälle.

Ulkona nukkuminen on ollut todella halppoa kylmyydestä huolimatta. Alkuun ennen kuin oppii tietyn rytmin se on hankalaa ja hidasta. Ilman koiraa en uskaltaisi kaupunkien liepeillä näkyvillä nukkuakaan. Kero hoitaa kuitenkin vartioinnin malliikkaasti ja kertoo yllättävistä lähestyjistä joskus turhankin innokkaasti.

Keron reppu on herättänyt hämmästystä ja uteliaita kysymyksiä ja se on helppo tapa ihmisille lähestyä keskustelun merkeissä. Mustin murkinat kulkevat helposti mukana pidemmälläkin patikoinnilla. Ranskan hiekakrannoilla ryntäily on ollut mieleen kylmän keski-Euroopan ja autossa istumisen jälkeen. Marseillesissa oli todella lämmin ja joulun lähestyminen tuntuu aivan käsittämättömältä. Joulupukit ja joulukuuset palmujen vierellä tuntuvat hupaisilta.

Tyylikäs karuselli on aikanaan löytynyt jokaisesta Ranskan kaupungista.

Kero siirtyy hiljalleen auringon mukana kivetyksellä toriaukiolla. Kolmas kerta Euroopan läpi tekee siitä aikamoisen maailmanmatkaajan. Onkohan monikaan muu koira ollut yhtä monessa maassa? Laskin muutama päivä sitten, että olen matkustanut vuoden ainakin noin 14 maassa. Kero on ollut vielä muutamassa enemmän. Sen passia ei ole kysytty missään rajoilla vaikka sillä sellainen onkin. Luulisi moisen reissaamisen olevan rassaavaa, mutta se tuntuu nauttivan. Tapahtumia, vaihtuvia maisemia, koiria ja liikuntaa.

Myös historiallisen Avignonin kadut ovat täynnä uutta taidetta.

Nimes on seuraava päämäärä. Junalakko on vaikeuttanut lyhyiden matkojen taittoa, mutta sieltä jatkamme taas liftaten – 400 km kohti Barcelonaa.

Etelä-Ranska on todella kiertämisen arvoinen. Lämminhenkinen ja hyvällä tavalla hidas paikka. Ruoan löytäminen on tosin hankalaa eikä retkeilyynkään varsinaisesti kannusteta, mutta rannikkoa on kuitenkin kiinnostavaa kiertää. Kokonaisuus Marseilles, Arles, Camargua, Avignon, Nimes on varsin kattava katsaus alueeseen, joten nyt alkaa kaivata jo uusia maisemia.

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu