Miten rasismista tulee puhua

Teksti Jari Tamminen

…ja milloin on sopivaa marssia ulos konferenssista?

Rasismi on melkoisen kuuma peruna. YK:n rasisminvastaisen kokouksen uutisoinnissa Iranin presidentti Mahmoud Ahmadinejadin puhe on noussut puheenaiheeksi yli muiden. Tai siis eräiden kokousedustajien reaktio puheeseen, itse puhehan ei ole huomiota osakseen saanut ollenkaan.

USA:n edustajat eivät paikalle vaivautuneet ja EU:n edustajat viilettivät hanhenmarssia ulos kokouksesta heti kun kritiikki kohdistui Israeliin. Israel kutsui Sveitsin suurlähettiläänsä kotiin, koska Sveitsin presidentti tapasi iranilaisen kollegansa.

Puuttumatta puheen sisältöön reaktiot tuntuvat varsin omituisilta ja lapsellisilta. ”Mä en leiki sun kanssa, kun sä oot tyhmä” ei oikein vakuuta kansainvälisen politiikan argumentaationa. Vaikka presidentti Ahmadinejad olisi huutanut siegheiliä puhujapöntöstä ei paikalta olisi pitänyt poistua vaan argumentoida vastaan. Kokouksen järjestäjänä oli sentään Yhdistyneet kansakunnat, se kansainvälinen organisaatio, jonka pitäisi hoitaa maailman asioita.

Ja sitten itse siihen puheeseen, keskusteluahan on käyty lähinnä reaktioista ei sisällöstä. Yleinen asenne tuntuu kulkevan linjoilla, että kun nuo USA:n ja EU:n edustajat reagoivat noin voimakkaasti, niin varmaan sen puheen on pitänyt olla ihan hirveä oikeasti. Varmasti. Vähät siitä, että YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon kuvaili puhetta tasapainoiseksi kokonaisuudeksi.

Entäpä jos median edustajatkin olisivat lukaisseet itse omilla silmillään läpi puheen ennen kauhistelua. Olihan se vähän pitkä, mutta kuitenkin.

Samoin olisi puheen lukeminen ollut paikallaan, kun edellisen kerran kauhisteltiin Ahmadinejadin, tuon kansainvälisen politiikan rosvo numero ykkösen puhetta. Silloin kauhisteltiin sionismin vastaisessa kokouksessa esitettyjä puheita Israelin kartalta pyyhkimisestä (1). Se, että nämä vaatimukset pois pyyhkimisestä osoittautuivat hieman yli-innokkaan kääntäjän tarkoitushakuisiksi käännöskukkasiksi ei mediassa keskustelua herättänyt.

Iranin presidentin tämänviikkoisessa YK:n rasisminvastaisessa kokouksessa pitämässä puheessa käsittelemät aiheet tuntuvat äkkiseltään varsin järkeviltä ja keskustelemisen arvoisilta. Eroavat mielipiteet sallittakoon, demokratia ja kaikkea.

Tässä muutama esimerkki puheen aiheista:

”Afganistanin miehitys ja sitä seurannut huumetuotannon räjähdysmäinen kasvu ovat ongelmia”. Ihan järkevää.

”Irakin miehityksen motiivit ja uhrit, vastuunkantajat”. Ihan keskustelun arvoinen aihe.

”Maailmansotiin johtaneet tapahtumat ja niiden jälkiseuraukset, mukaan lukien Israelin valtion väkivaltainen synty länsimaiden myötävaikutuksella.” Erittäin keskustelun arvoinen aihe.

”Israelin luonne juutalaisena valtiona ja tämän aiheuttamat ongelmat palestiinalaisväestölle.” Totta helvetissä keskustelun arvoinen aihe.

”Länsimaiden vastuu kansainvälisestä talouskriisistä ja sen seurauksista.” Keskustelunaihe ihan täällä kotimaassakin.

Näistä kaikista asioista saa tietenkin olla montaa mieltä, mutta sen takiahan niistä juuri pitäisikin puhua julkisella areenalla, väitellä. Poiskävely ei ole argumentti. Myöskään hyväksyttävää ei ole eräiden islamilaisten maiden pyrkimykset tukahduttaa kategorisesti esim. kaikki islamiin, sanavapauden puutteisiin ja sharia-lakiin liittyvä kritiikki.

Ei hyvienkään argumenttien esittäjän kanssa tarvitse olla kaikesta samaa mieltä. Monet Ahmadinejadin näkemyksistä ovat melko fanaattisia, mutta ei sen pitäisi keskustelua estää. Yhdysvaltojen kritisoiminen ei myöskään tarkoita automaattista rakkautta neuvostojärjestelmää kohtaan. Sionismin kritisoiminen ei tarkoita jihad-mielialaa.

Oikeastaan ainoa argumentointi, joka pitäisi heittää laidan yli on sellainen, joka perustuu tuhansia vuosia vanhoihin pyhiin kirjoituksiin ja uskonnollisiin raapustuksiin. Ja tästäkin olen valmis joustamaan.

Ja tässä siis se Ahmadinejadin parjattu puhe. Ainoastaan englanniksi, pahoittelut, mutta aika ei riitä sen suomentamiseen.

(1) Truthdig.com: President Ahmadinejad, it should be freely admitted, has, through his lack of diplomatic skills and his maladroitness, given his enemies important propaganda tools. Unlike his predecessor, Mohammad Khatami, Ahmadinejad is a Holocaust denier. He went to an anti-Zionist conference and quoted Ayatollah Khomeini, saying that the ”occupation regime” must ”vanish”. This statement about Israel does not necessarily imply violence. After all, Ariel Sharon made the occupation regime in the Gaza Strip vanish. The quote was translated in the international press, however, as a wish that ”Israel be wiped off the map,” and this inaccurate translation has now become a tag line for all newspaper articles written about Iran in Western newspapers.

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu