Mitä Kööpenhaminassa tapahtui?

Teksti Samuli Sinisalo

Pelastiko Obama? Keitä ovat filippiiniläiset ex-neuvottelijat? Miksi salissa taottiin nyrkeillä pöytää?

Niinhän siinä kävi, että yksi sopimus sieltä tuli. Jätän analyysit sopimuksesta ja sen vaikutuksista myöhemmälle ja kerron ensin vain kokouksen viimeisen yön vaiheet.

Vaikka kansalaisjärjestöt käytännössä suljettiin kokouksen ulkopuolelle kahdeksi viime päiväksi, niin pääsin silti seuraamaan konferenssin viimeistä päivää ja yötä nollapisteestä, Bella Centeristä. Lehdistön määrälle ei asetettu rajoja, joten Voima-lehden kanssa saimme hankittua minulle pressikortin jonka avulla pääsin takaisin Bellaan sisälle.

Edelliset tilannetiedot perjantai-iltana tulivat siis suoraa kokoussalista. Silloin osapuolikokous (COP) keskeytettiin yhdeksän aikaan illalla ja jäimme odottamaan, että Rasmussen tai Hedegaard tulisivat päivittämään tilannetta, eli mitä suljettujen ovien takana käydyissä konsultaatioissa on saatu aikaiseksi. Osapuolet hajaantuivat kokoussalista käytäville odottamaan, syömään ja tutkimaan vuodettuja dokumentteja. ”Puheenjohtajan ystävien” tekstistä levisi illan mittaan parikin versiota suljettujen ovien toiselle puolelle.

Kun kello läheni yhtätoista, alkoi kiertää huhu että Obama ja EU pitävät pian lehdistötilaisuuden. Kaikki olettivat, että samaan aikaan puheenjohtajisto tulisi kertomaan konsultaatioiden tilanteesta osapuolille. Lehdistökorttini kanssa yritin löytää Obaman lehdistötilaisuutta Bella Centeristä, mutta sitä ei näkynyt aikataulussa, eikä kukaan tuntunut tietävän missä tai milloin se on. Hetken kuluttua Obaman kasvot ilmestyivät kaikille televisioille, joita kokouskeskuksen käytävillä on. Siellä hän tyynesti kertoi koko maailmalle, että Kööpenhaminassa on päästy sopuun ilmastosopimuksesta!

Yllätys ja järkytys oli valtava! Suurin osa maista odotti yhä kokouksen alkamista, jossa heille esitettäisiin versio sopimustekstistä, kysyttäisiin heidän kantojaan ja ehdotuksiaan siihen ja sopimus ehkä mahdollisesti hyväksyttäisiin. Mutta nyt Obama oli jo televisiossa kertomassa maailmalle että sopuun on päästy ja sopimus on valmis. Tieto levisi median kautta maailmalle välittömästi. Pian se sai vahvistusta Gordon Brownilta, joka piti oman lehdistötilaisuutensa televisiossa samasta aiheesta. Pressikortistani huolimatta en näitä tilaisuuksia onnistunut Bella Centeristä löytämään.

Pian Brownin jälkeen löysin Meksikon presidentin lehdistötilaisuuden, jossa hän julisti että nyt sovitut ns. ”Copenhagen Accords” tultaisiin muuttamaan lailliseksi sopimukseksi Meksikossa ensi vuonna. Myös EU piti puolenyön maissa lehdistötilaisuuden, jossa Barroso ja Renfeld kertoivat sopimuksen synnystä. EU:n asenne sopimuksiin oli selkeästi vähemmän positiivinen kuin Obaman, mutta silti oltiin tyytyväisiä sopimuksen syntyyn. Nämä molemmat tilaisuudet olivat Bella Centerissä, ja lehdistön kysymyksetkin kuulostivat kriittisemmiltä kuin Obaman kohdalla.

Välittömästi kun uutinen ”sopimuksen synnystä” levisi osapuolille miltei kaikki, joita ei konsultaatioihin oltu kutsuttu, alkoivat valmistella vastalauseitaan. Pääsin läheltä katsomaan, miten Etelä-Amerikan ALBA-maat Bolivian johdolla laativat paperin, joka tuomitsi suljettujen ovien takana tapahtuneen epädemokraattisen neuvotteluprosessin. Se syntyi vajaassa tunnissa erään kahvihuoneen sohvaryhmässä lähinnä näihin delegaatioihin siirtyneiden filippiiniläisten toimesta.

Filippiineillä on ollut erittäin päteviä edustajia ilmastoneuvotteluissa viime vuosina. He ovat äänekkäästi ajaneet G77-ryhmän ja kehitysmaiden asiaa. Pari viikkoa ennen kokousta Hillary Clinton vieraili Filippiineillä ja sen jälkeen koko delegaatio erotettiin ja korvattiin uusilla neuvottelijoilla. Filippiinit olikin hyvin huomaamaton Kööpenhaminassa. Ne erotetut neuvottelijat taas toimivat Sudanin, Bolivian ja parin muun latinalaisen Amerikan delegaatioissa ja koittavat sitä kautta saada kehitysmaiden ääntä kuuluville.

Tässä vaiheessa yötä kaikki se työ, mitä osapuolet olivat viimeisen kahden vuoden aikana tehneet Balin tiekartan ohjaamina, näytti valuvan hukkaan. Myös se kaikki se työ ja ne neuvottelut, joita Kööpenhaminassa oltiin viimeisen kahden viikon aikana käyty, ei heijastunut Kööpenhaminan sopimuksen tekstissä. Teksti ei tullut osapuolten käymistä keskusteluista ja työryhmien vaivalla laatimista luonnoksista, vaan se oli kyhätty ”puheenjohtajan ystävien” toimesta suljettujen ovien takana.

Viesti sopimuksen synnystä mediassa oli kuitenkin vielä hieman ennenaikainen. Sen tulisi nimittäin vielä saada YK:n ilmaston puitesopimuksen osapuolikokouksen hyväksyntä. Ja suuri enemmistö näistä osapuolista ei ollut vielä edes nähnyt virallista sopimustekstiä.

Kahden jälkeen aamuyöllä osapuolet alkoivat pikkuhiljaa valua pääneuvottelusalia kohti. Lehdistötilaisuudet olivat ohi. Neuvottelut saattaisivat alkaa milloin vain. Kolmelta puheenjohtaja Rasmussen astui sisään ja julisti osapuolikokouksen avatuksi. Samalla avustajat jakoivat Kööpenhaminan sopimuksen viisisivuisen tekstin kaikille salissa olijoille. Sitten Rasmussen ykskantaan ilmoitti, että kokous keskeytettäisiin tunniksi. Hän kehotti kaikkia menemään neuvottelemaan tilanteesta omiin ryhmiinsä ja osapuolikokousta jatkettaisiin neljältä aamulla.

Vasara paukahti pöytään päätöksen merkiksi, ilman että kukaan osapuolista sai suunvuoroa. Tätä eivät väsyneet delegaatit enää sulattaneet, he olivat odottaneet tätä kokousta jo tunteja. Vaikka keskustelua ei ollut avattu, olivat monet pyytäneet ns. point of order-puheenvuoroa. Nämä pyynnöt Rasmussen oli kuitenkin jättänyt huomiotta ennen kuin hän nuiji päätöksen pöytään. Tämä paitsi hyvien tapojen, myös kokouskäytännön vastaista.

Samalla kun Rasmussen nousi lähteäkseen, alkoi Venezuelan delegaatti hakata pöytäänsä nimikyltillään puheenjohtajan huomion kiinnittämiseksi ja puheenvuoron saamiseksi. Heti miltei kaikki salissa olijat liittyivät tähän rytmiin joko taputtaen käsiään tai lyöde pöytiään nimikylteillään. Silloin Rasmussen…

Kuten aikaisemmin sanoin, Kööpenhaminan yö oli vielä nuori. Jätetään jännitys vielä hetkeksi ilmaan. Jatketaan tästä seuraavalla kerralla.

Kommentoi Facebookissa

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja: