Teksti Samuli Sinisalo

Kööpenhaminassa tapahtuu: äänestystä ja fossiileja ensimmäisenä päivänä.

Nyt se on sitten alkanut. Viikonlopun ja ensimmäisen päivän jälkeen on vielä vaikea summata tunnelmia mitenkään kattavasti, sen verran massiivinen tapahtuma tämä COP-15 on. Kokous näkyy Kööpenhaminan katukuvassa erittäin selvästi, mutta mitä muutakaan voi odottaa kun ainakin 35 000 ihmistä on saapunut tänne tavalla tai toisella ilmastoon liittyen. Copenhagen on muuttunut Hopenhageniksi.

Valmistautuminen kokoukseen on kaikilla tahoilla on ollut erittäin kattavaa ja tapahtumat alkoivat jo viikonloppuna. Itse olin mukana International Youth Climate Movementin järjestäytymiskokouksissa koko viikonlopun. Yli tuhat nuorta ympäri maailmaa on mukana tässä ruohonjuuritasolta lähteneessä kattojärjestössä, joka viime vuonna Poznanissa sai virallisen järjestön statuksen ja on nykyään oikeutettu puheenvuoroihin neuvotteluissa. Vakuuttavaa, mutta myös uuvuttavaa työtä ja koordinaatiota, mutta se mahdollistaa nuorten osallistumisen kokoukseen omilla ehdoillaan, mikä on erittäin tärkeää. Nuoret eri järjestöistä ovat paljon vahvempi voima yhdessä kuin järjestöt yksittäin.

Mutta itse kokous alkoi maanantaina kokouspaikalla Bella-Centerissä. Conference of the Parties aloitti yleisistuntonsa aamulla. Avajaisseremonian ja puheiden jälkeen päästiin itse työjärjestyksen kimppuun. Siellä tulikin vastaan ensimmäinen yllätys. Papua ja Uusi-Guinea ei hyväksynyt puheenjohtaja Connie Hedergaardin (Tanskan ilmasto- ja energiaministerin) ehdotusta että toimintamallin sääntöluonnokset otettaisiin käyttöön, poislukien pykälä 42.

Pykälä 42 käsittelee äänestyskäytäntöä, ja on viimeiset 15 vuotta ollut se kompastuskivi josta ei olla toimintamallin kanssa päästy sopuun. Äänestyskäytännön puuttuessa kaikki päätökset on tehtävä konsensuksella. Papuan ja Uuden-Guinean mielestä aikaa ei ole riittävästi, että konsensusta voitaisiin löytää. Sitähän on jo etsitty 15 vuotta UNFCCC:n alla noin yleisesti ja kaksi vuotta Balilta Kööpenhaminaan. Heidän mielestään nyt olisi aika ottaa käyttöön malli, jossa päätöksiä voitaisiin hyväksyä mikäli kolme neljäsosaa maista niitä kannattaa. Tämä kieltämättä nopeuttaisi päätösten tekemistä, mutta osaltaan vähentää maiden suvereniteettiä vastaan ja on siten kansainvälisen oikeuden periaatteiden kanssa ristiriidassa.

Se ei ollut mikään yllätys, että keskustelua äänestyskäytännöstä ei haluttu jatkaa Papuan voimakkaista vaatimuksista huolimatta. Muut maat ja puheenjohtaja syyttivät Papuaa neuvotteluiden blokkaamisesta ja ajan haaskaamisesta. Loppujen lopuksi asiassa saatiin sellainen sopu, että äänestyskäytännöstä jatketaan keskustelua keskiviikkona erinäisten konsultaatioiden jälkeen.

Argumentti ajan haaskaamisesta kuulosti hieman oudolta. Väittelyyn tuhrautui ehkä reilu parikymmentä minuuttia, kun taas koko sessio alkoi 45 minuuttia myöhässä. Sieltä alkupäästä olisi ollut helpompi saada niitä ylimääräisiä minuutteja käyttöön.

Päivän toinen kohokohta tuli illalla, kun Päivän fossiili -palkinto jaettiin. Se on Climate Action Networkin ja Avaaz.orgin myöntämä palkinto joka jaetaan jokaisen neuvottelupäivän lopussa sille/niille maille joiden vaikutus ilmastoon ja neuvotteluihin on ollut kaikkein haitallisin.

Ikävä totuus on se, että tänään Suomi tuli jaetulle toiselle sijalle Itävallan kanssa. Voitto meni kaikille teollistuneille maille. Keskustelut kansanedustaja Oras Tynkkysen ja Greenpeacen energiakampanjoitsija Lauri Myllyvirran kanssa avarsivat syitä Suomen harmilliseen menestykseen tässä kisassa. Vastaus löytyy metsäsektorilta. Neuvotteluja metsäpäästöjen laskentatavasta tulevassa sopimuksessa ei olla saatu päätökseen. Itse asiassa tällä hetkellä EU on muodostamassa kantaansa asiaan ja Suomi on siinä konsensuksen tiellä. Laskentatavasta riippuen Suomen metsät ja metsäteollisuus on joko hiilinielu tai päästöjen aiheuttaja.

Asia on siis Suomelle erittäin tärkeä, eikä palkinto varmasti tullut valtuuskunnalle yllätyksenä. Asiaa on puitu jo pidemmän aikaa, eikä Suomi ole ollut valmis perääntymään asiassa. Tynkkysen mukaan palkinto ja sen tuoma huomio otetaan erittäin vakavasti valtuuskunnassa. Edellisen kerran kun Suomi tämän huomion kohdalleen sai, sitä harmiteltiin jopa vuosia. Toivottavasti kuitenkaan yhteistyö valtuuskunnan ja ympäristöjärjestöjen välillä ei kärsi.

Valitettavaa on myös se, että valtioneuvoston kanslian järjestämä esitys pohjoismaisesta vähä-hiilisestä ympäristöstrategiasta jäi vastaavasti paljon vähemmälle huomiolle.