Me olemme yhtä. Tschüüs!

Teksti Satu Taskinen

Jelinek ja Schlingensief, kapitalismi ja kuolema.

Wienin Burgtheater toi näyttämölle vain muutaman päivän välein kaksi uutta ja kiinnostavaa teosta.

Elfriede Jelinek niittaa tällä kertaa finanssikeinottelijat. Aiheekseen hän on napannut kaksi viime vuosien suurinta itävaltalaista hävyttömyyttä: tapaukset Bawag ja Meinl European Land. Kirjailijan ja ohjaaja Nicolas Stemannin vastaus niin kutsutulle maailman taloussysteemille on nauru.

Yleisradio kirjoittaa esittelyssään, että ”koskaan Jelinek ei ole ollut vahingoniloisempi, pilkkaavampi, ilkeämpi – ja hauskempi kuin teoksessaan Kontrakten des Kaufmanns (suom. Kauppiaan sopimukset).”

Yli nelituntisessa esityksessä yleisölle sallittiin käydä välillä virkistäytymässä aulan baarissa. Ruokaa ja juomaa jopa kehotettiin vapaasti tuomaan saliin, pyydettiin vain käyttäytymään suhtkoht siististi. Tuloksena olivat dionyysiset teatterijamit.

Ja lopussa käy kuten yltiökapitalismissa ja kasinossa aina: pankki voittaa.

_______

Toinen kulttuuritapaus on Christoph Schlingensiefin taiteen eri lajeja yhdistelevä ReadyMadeOper Mea Culpa, jossa taiteilija tematisoi sairastumisensa syöpään.

Päivälehti Die Pressen mukaan Mea Culpa on Schlingensiefin uudemmista teoksista helpoimmin lähestyttävä.

Se on ”ilman opetusta oleva kansannäytelmä, joka onnistuu kiehtovasti siinä, mikä Schlingensiefistä tekee niin ainutlaatuisen: genrejen lävistämisessä ja rajojen hävittämisessä esittämisen ja todellisuuden väliltä. Elokuva, kuvataide, teatteri, sosiaalinen osallistuminen ja arki sulautuvat yleisölle sopivaksi yhteenvedoksi yhden kulttuurihaltioituneen aikalaisen elämästä.”

Entä elämän lopussa, kun kuolema tulee, vaikka ihminen ei millään vielä haluaisi?

Ei vapahdusta.

Mutta vielä yhden asian tajuaminen: ”Rakastan itseäni toisessa. (…) Tunnistan itseni toisessa. Me olemme yhtä. Tschüüs.”

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu