Keisareita ja presidenttejä

Teksti Kimmo Jylhämö

Historian siipiä ja innovaatiotaloutta Medvedevin seurassa.

Istuskelin eilen entisessä Keisarillisen Aleksanterin yliopiston juhlasalissa ja katselin kuinka entisen isäntämaamme Venäjän johtaja puhuu. Ja kuinka hän puhuu.

Olen Medvedevistä yhtä iloinen kuin Barack Obamasta. Kumpikin vaikuttavat sivistyneiltä veikoilta ollakseen vallan huipulla. Toki Obamastakin voi epäillä, että tuleeko hänestä sittenkin suuri konservatiivinen johtaja, joka palautti kapitalisteille kapitaalinsa. No, näinhän kapitalistisessa sosialismissa tulee toimia: lisää rikkautta rikkaille niin koko maailmantalous porskuttaa. Medvedevin todellisesta vallasta taas kukaan ei oikein tiedä.

Presidentti Tarja Halonen ja presidentti Dmitri Medvedev kuiskailevat toistensa korviin ennen kuin Venäjän presidentin puhe alkaa. Hetken päästä kuulen, kuinka presidentti Medvedev puhuu ”Euroopan parhaimmasta yliopistosta”, jossa ”innovaatio” ja ”perustutkimus” ovat huipputasolla. Mies puhuu Helsingin yliopistosta ja ihastelee entisen keisarillisen yliopiston kirjaston venäjänkielisiä aarteita. Sitten kehutaan maidemme välisiä suhteita vähän niin kuin ennen vanhaan. ”Aitoja kumppaneita poliittisilla ja taloudellisilla areenoilla.”

Sitten presidentti Medvedev kiittelee Suomen hallituksen Venäjää koskevaa ohjelmaa. Nykyisin uuteen mantraan kuuluu taloudelliset suhteet Venäjän ja Suomen, Venäjän ja EU:n, Venäjän ja pohjoisen ulottuvuuden kanssa. Venäjä on myös kivunnut kaupankäynnissä Suomen ykköseksi.

Sitten presidentti Medvedev puolustaa Nord Stream -kaasuputkihanketta ja kertoo, että Fortum on ostanut osake-enemmistön venäläisestä energiajätti TGK10:stä. Suomalaiset ovat ”avainkumppaneita”. Myös Venäjän tie on ”innovaatiotalous”.

Sitten vähän kuin ennen vanhaan presidentti Medvedev ehdottaa uutta ETYK:in kaltaista rauhanjärjestöä Eurooppaan, johon kuuluisivat jäsenet ”Vancouverista Vladivostokiin”. Eli NATO, EU, IVY-maat ja niiden jäsenmaat olisivat jäseniä. Mietin mitä ulkoministeri Alexander Stubb miettii, koska tämä ehdotus kuulosti yhtaikaa vanhanaikaiselta ja samalla niin raikkaalta iänikuisen NATO-hehkutuksen vuoksi. On kiva kuunnella rauhanmantroja verrattuna sotamantroihin. Toivottavasti ne myös toteutuisivat – rauhanomaisesti.

Sitten lopuksi katsellessani tätä keisarillisen yliopiston yleisöä mieleeni alkoi tulvia ristiriitaisia presidentillisiä ajatuksia. Suomessa kritisoidaan sitä, että Medvedev on heikko presidentti ja todellista valtaa käyttää pääministeri. Se ei ole hyvä asia, koska Venäjällä pitäisi ilmeisesti olla vahva presidentti. Ehkäpä vähän kuten USA:ssa, jossa presidentin valta on todella vahva. Silti kukaan ei ole juurikaan kyseenalaistanut USA:n systeemin demokraattisuutta. Suomessa taas katsotaan, että Suomessa presidentillä on liikaa valtaa.

Suomessa vaaditaan puhdasta parlamentaarisuutta, jolloin yleensä viitataan ymmärtääkseni Britanniaan, joka on kuitenkin parlamentaarinen monarkia. Todelliset parlamentaariset maat ovat keski- ja Itä-Euroopassa, joiden vallanjaon paremmuutta Suomeen en ole koskaan ymmärtänyt. Suomen presidentillinen parlamentarismi on toiminut minun mielestäni suhteellisen hyvin. Ongelmat ovat olleet enemmän eduskunnan poliittisessa toiminnassa, sen valvonnassa ja uskottavuudessa kuin presidentin roolissa.

En haluaisi keisarillista johtajaa presidentiksi enkä pääministeriksi.

Lue myös Oksana Tšelyševan kirjoitus Uusi, pehmeämpi Medvedev.

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu