Hyvästi, Zarema ja Alik

Teksti Oksana Tšelyševa

… ja Natasha, Luiza, Ahmed, Artur ja muut. Tšetšenia on ollut kuolemanloukku jo kauan.

Tutustuin Zarema Sadulajevaan kesällä 2005, kun tutkin Murad Muradovin murhaa. Tšetšenialaisessa Pelastamme sukupolven -ihmisoikeusjärjestössä työskennellyt Sadulajeva halusi uskoa, että Muradovin, järjestön johtajan, kuolema johtui vain huonosta onnesta.

Elokuun yhdentenätoista päivänä 2009 Zarema löydettiin ammuttuna. Zarema Sadulajeva ja hänen aviomiehensä Alik Džabrailov oli siepattu Pelastamme sukupolven -järjestön toimistosta edellisenä päivänä.

Sieppaajat sanoivat edustavansa viranomaisia. Kaksi heistä oli siviilivaatteissa, kolmella oli musta univormu, Kadyrovin joukkojen tunnus. Kaikki kantoivat aseita. Heitä ei haitannut, että tapauksella oli silminnäkijöitä.

Pian sieppauksen jälkeen yksi heistä palasi toimistoon, poimi Alikin kännykän ja ajoi pois tämän autolla. Alikin ja Zareman ruumiit löytyivät saman auton takakontista.

***

Eilen minulle soitti ystäväni Varvara Pakhomenko, ihmisoikeusaktivisti joka on työskennellyt Tšetšeniassa vuosikaudet. Hän oli viettänyt muutaman viikon 15-vuotiaan Lana Estemirovan kanssa. Myös Lanan äiti, Natasha Estemirova, siepattiin ja murhattiin ”rauhallisessa ja vakaassa” Tšetšeniassa.

”Älä tule tänne enää. Sano myös Oleg Petrovitšille, että ei tulisi”, Lana oli kirjoittanut Varvaralle tekstiviestissä. Oleg Petrovitš on Oleg Orlov, Memorial-ihmisoikeusjärjestön johtaja.

Orlov on syyttänyt Ramzan Kadyrovia, Kremlin tukemaa Tšetšenian presidenttiä ja entistä kapinallistaistelijaa sekä hänen yksityistä armeijaansa Estemirovan murhasta. Orlovin mukaan Tšetšeniassa vallitsee rankaisemattomuuden ilmapiiri, jossa kaikkia Kadyrovin brutaalin hallinnon arvostelijoita vainotaan.

Kadyrov on kiistänyt osallisuutensa Estemirovan kuolemaan ja pyytänyt Orlovia keskustelemaan asiasta ”mies miehelle” puhelimessa. Samalla Kadyrov on kutsunut Natasha Estemirovaa naiseksi, jota ”kukaan ei tarvinnut” ja jolta ”puuttui kaikki häpeä” Radio Libertyn haastattelussa.

Samaan tapaan Kadyrov tuomitsi Sadulajevan ja Džabrailovin murhat ja kutsui niitä ”yritykseksi pelotella Tšetšenian kansaa”. Grozny TV:n muutamaa päivää murhia ennen esittämä videomateriaali kuitenkin asettaa Kadyrovin rehellisyyden kyseenalaiseksi: siinä Adam Delimhanov, Kadyrovin lähin kumppani ja Venäjän duuman jäsen, uhkailee avoimesti tšetšenialaisia ihmisoikeusaktivisteja.

”On ihmisiä, jotka kutsuvat itseään ’ihmisoikeuksien puolustajiksi’, jotka itse asiassa tukevat tätä militanttiroskasakkia, jotka työskentelevät heidän nimiinsä ja tekevät heidän likaisen työnsä”, Delimhanov sanoi. ”He eivät onnistu tavoitteissaan. Totuus ja oikeus voittaa. Sotilaamme, komentajamme, meidän miehemme kysyvät minulta mitä nämä aktivistit haluavat, ja minä vastaan etteivät he ole minulle penninkään arvoisia. Jos luoja suo, kaikki pahan tukijat joutuvat vastaamaan teoistaan. Jokainen, oli hän sitten tšetšeeni tai inguusi tai mikä lie, tietäköön, että sanoista joutuu maksamaan.”

***

Nyt moni sanoo, että Tšetšeniasta on tullut kuolemanloukko ihmisoikeustyöntekijöille. Minusta se tapahtui jo kauan sitten. Vuosina 2002-2004 me, Venäjä-Tšetšenia-ystävyysseura, menetimme kolme vapaaehtoista.

Venäläiset sotilaat ampuivat Luiza Bertergerievan tarkastuspisteellä Argunin kaupungin lähellä 13.12.2001. Pari päivää myöhemmin Ahmed Ezhiev ammuttiin öisen kotitarkastuksen aikana. Artur Ahmathanov katosi venäläissotilaiden matkaan 2.4.2003 Shalissa. Aslan Davletukaev siepattiin kotoaan Avturyn kylästä 10.1.2004. Viikkoa myöhemmin hänen silvottu ruumiinsa löytyi sadan kilometrin päästä. Yhtäkään näistä rikoksista ei tutkittu.

21.5.2003 Kalinovskajan asutuskeskuksessa aseistautuneet hyökkääjät surmasivat tunnetun rauhanaktivistin Zura Bitievan, hänen miehensä Ramzanin, heidän poikansa Idrisin ja Zuran veljen Abubakarin perheen kotona.

***

Murad Muradov, Pelastamme sukupolven -järjestön johtaja, ”katosi” sen jälkeen, kun hänet pidätettiin laittomasti kotoaan Groznyistä 15.4.2005. Kuukausia myöhemmin hänen ruumiinsa luovutettiin hänen perheelleen, ja sen mukana virallinen FSB:n asiakirja, jonka mukaan tutkimukset osoittivat, ettei Muradov ollut sekaantunut kapinallisten toimintaan.

Silloin tapasimme Zarema Sadulajevan. Zarema yritti kovasti vakuuttaa työtovereilleen ja itselleen, että heidän oma humanitäärinen toimintansa suojeli heidän henkeään. Murad sattui olemaan väärässä paikassa väärään aikaan, Zarema sanoi.

Heidän järjestönsä onnistui jatkamaan toimintaansa neljän vuoden ajan. Heidät on nyt vaiennettu.

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu