Husband’s name? Father’s name?

Teksti Milja Rämö

Kirjoittajalle selviää, kuka hänet omistaa.

Intian on miesten maa. Sen sijaan, että kaduilla kulkisi tasaväkisesti niin naisia kuin miehiä, Intian kadut ovat täynnä miehiä – etenkin Pohjois-Intiassa. Kun astun junaan tai bussiin, vastassa on lauma miehiä. Ja jos vastaan sattuu nainen, on hän usein matkalla miehensä tai isänsä seurassa.

Kun kirjauduin sisään sairaalaan, sain käteeni kaavakkeen.

Surname? – Rämö

Name? – Milja

Husband’s/father’s name?

Hämmennyin. Isäni nimi? Miksi he tarvitsevat isäni nimen?

Kiltisti päädyin vastaamaan kysymykseen. Loppujen lopuksi kaikissa verinäytteissäni, ranteessani, asiakirjoissani yms. lukee isäni nimi. Aivan kuin isäni nimi määrittelisi minut, aivan kuin olisin isäni omaisuutta. En voi olla vain Milja Rämö. Olen Milja Rämö, isäni tytär.

Mies määrittelee naisen. Nainen on kuin miehen omaisuutta, joka siirtyy isältä aviomiehelle. Tuntuu kuin naisen itsenäisyys olisi kadonnut. Aivan kuin nainen ei pärjäisi ilman miestä. Suomalaiselle nuorelle naiselle naisten asema Intiassa on järkyttävä. Suomessa tytöille tuntuu olevan itsestäänselvää, että naisella on oikeus olla vain omaa omaisuuttaan, eikä pelkkä objekti. Ainakin se on ollut minulle aina selvää.

Kaduilla joidenkin miesten asenteista voi huomata, että he ovat erittäin tietoisia miehisyydestään. Asenne naisia kohtaan on vähättelevä. Naisena sitä usein joutuu naurunalaiseksi kun yrittää tinkiä takseissa tai kun vaatii oikeuksiaan ilman miesseuralaista. Kenties se miten minua kohdellaan johtuu myös valkoisuudestani. Tuntemattomat heittävät törkeitä kommentteja niin englanniksi kuin hindiksi.

Sairaalan hissiin astunut mies päätyi hihkaisemaan ooh gori gori. Gori tarkoittaa valkoista.

Suuri ongelma täällä on se, että perheet valitsevat abortin kuullessaan odottavansa tyttölasta. Se näyttää, miten poikia ja miehiä arvostetaan enemmän. Useat sairaalat kieltäytyvät toki tekemästä abortteja tästä syystä, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö aborttia voitaisi tehdä muualla.

Suomalaisena naisena olen hämmentynyt ja järkyttynyt siitä, kuinka minä en naisena täällä voi olla itsenäinen henkilö vaan aina nainen, jonka määrittelee mies. Miesten ajattelutapa täällä ja muuallakin maailmassa on erittäin vinksahtunut.

Naisten kohtelu Intiassa saa suuttumaan. Taistelu naisten oikeuksien puolesta ympäri maailmaa on kovan työn takana. Ehkä minun olisi pitänyt aloittaa kieltäytymällä kirjoittamasta isäni nimi paperiin. Tai kenties pitäisi aloittaa vapaaehtoistyössäni kouluni lähikylän koulussa puuttumalla poikien ja tyttöjen eristämiseen luokkahuoneessa.

Välillä meinaa tältä tytöltä nousta keskisormi turhautumisen ja vihan merkkinä. Maailmaa ei kuitenkaan sillä keskarilla paranneta.

Kommentoi Facebookissa

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja: