Måste vi bädda sängen?

Teksti Kari Tuhkanen

Talvi vaihtuu jälleen syksyyn ja puoliso vaikenee ruotsiksi.

Ennen sanottiin, että Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen. Nykyään se on vähän pitempi, mutta vieläkin varsin märkä. Talvi tulee viisi kertaa syksyn aikana ja kevät on koittanut jo neljännen kerran tänä syksynä.

Rodot puhkesivat kukkimaan syyskuun lopulla. Toissapäivänä oli lunta puoli metriä, mutta nyt on taas maa mustana. Lokakuussa omenapuu kukki uudelleen, vaikka viereiseltä oksalta oli hedelmätkin vielä poimimatta. Onko joulukuussa sama edessä uudestaan?

Onko ihme jos alkaa väsyttämään tämä vuodenaikojen jatkuva vaihtuminen? Koiratkin vain nukkuvat kaiket päivät.

Miksi on pedattava sänky, jos sinne ryömii kuitenkin takaisin jo muutaman tunnin jälkeen? Hereilläkään ei jaksa olla. Kyllä alkaa olla radikalismi hiipumassa, kun ainoa kansalaistottelemattomuuden piirre on petaamaton sänky yläkerrassa. Eihän sitä edes kukaan näe.

Puoliso on ratkaissut tämän tylsän kelin teemapäivällä – meillä puhutaan tänään vain ruotsia. Suosittelen vastaavaa muillekin pariskunnille. Valitsette vain kielen, jota kumpikaan ei taida kovin hyvin. Asioihin ja aiheisiin saa aivan uutta perspektiiviä, kun joutuu kaivamaan sanavarastoaan ja ottamaan uusia apuvälineitä käyttöön saadakseen asiansa ymmärretyksi. Jos juuri tänään ei satu oikein olemaan mitään sanottavaa, asian voi verhoilla kätevästi kielitaidottomuuteen. Ehkä meillä vaietaan seuraavaksi azeriksi.

Siippa häärää hiljaa alakerrassa lajitellen cd-levyjään järjestykseen. Keittiöstä leijailee mausteisen keiton tuoksu tänne yläkertaan. Meillä nautitaan tänään siitä, että ei ole pakko tehdä tai sanoa yhtään mitään.

Minä aion siirtyä tuijottamaan hiihdon maailmancuppia telkkarin ääreen. Valitsen ruotsinkielisen selostuksen. Ehkä sieltä saa apusanoja, jos vaikka haluaisi kommentoida jotain. En flaska jaffis on suurin piirtein ainut mitä muistan koulun ruotsintunnilta. Voisiko sen korvata öölillä? Ja miten se sängyn petaaminen menikään ruotsiksi?

Kulta, will du… kan jag… tässä kohtaa kaivan jo sanakirjaa, mutta löydänpähän ainakin syyn nostaa perseeni irti penkistä. Loppujen lopuksi soitan ruotsinkieliselle opettajaystävättärelleni ja kysyn neuvoa. Bädda sängen.

Jospa sittenkin tekisi jotain todella radikaalia. Ruotsia en ole vielä koskaan kannustanut missään urheilulajissa – heja Sverige!

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu