Matkaväsymystä

Teksti Kari Tuhkanen

Välimatkat ovat maalla pitkiä, ja pitenevät. Se syö parisuhdetta.

Kello on viisi aamulla. Puolisoni keittelee jo kahvia alakerrassa ja valmistautuu navettaan lähtöön. Minä otin viisi askelta sängystä tähän tietokoneelle, tulin töihin.

Ihmiset käyttävät mielettömän ajan elämästään työmatkoihin. Puolisonikin, maatalouslomittaja, kulkee joskus kymmeniä kilometrejä yhteen suuntaan jopa neljä kertaa päivässä, kun täällä maalla välimatkat on tosi pitkiä. Mutta mitä järkeä on kenenkään matkustaa 60 kilometriä lypsämään viittä lehmää ennen sian pieremää ja ajaa sitten takaisin ja mennä muutaman tunnin jälkeen uudestaan hoitamaan ne viisi lehmää?

No on kysymys alasta, jolla vallitsee työvoimapula. Toisaalta yhteiskunta tukee kaiken maailman hilipatipippankoulutuksia, joista valmistuville ei ole riittävästi työpaikkoja. Kaikki ovat kuitenkin sitä mieltä, että luomua olisi saatava ja ruokaa pitäisi tuottaa mahdollisimman paikallisesti, mutta siihen ei olla valmiita satsaamaan, että maaseutu pysyisi asuttuna ja ihmisillä olisi täällä töitä. Sen vähän ajan perusteella, mitä minä olen täällä ollut, olen nähnyt, että töitä täällä olisi vaikka kuinka paljon. Mistä saataisiin niitä töiden tekijöitä?

Kyläkouluja lakkautetaan, vaikka kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että lasten olisi parempi käydä peruskoulunsa pienemmissä luokissa, joissa oppilasmäärät pysyvät sellaisina, että koulutus on oikeasti henkilökohtaista ja kaikki oppilaat ehtivät mukaan oppimaan. Vähintään kerran viikossa saan kuitenkin lukea lehdestä, että taas ollaan suunnittelemassa jonkun kyläkoulun lakkauttamista säästösyistä.

Eräs mielenkiintoinen peruste kyläkoulun lopettamiselle on ollut se, että sillä ei ollut tarjota samantasoisia sisäliikuntatiloja, joita suurempien koulujen oppilaat pääsevät käyttämään. Voi kyynel. Eikö käynyt sitten kenelläkään mielessä, että jos sellaiset sisäliikuntatilat on oltava, niin rakennetaan sitten sellaiset. Jos Espooseen voidaan rakentaa hiihtoputki, kun merenrannan pieni lumimäärä ei muuten tuottaisi tulevia Marjo Matikaisia pääkaupunkiseudulle, niin ehkä se pienen kylän liikuntasali olisi sitten yhtä perusteltu.

Pitkät työmatkat ovat turhaa liikkumista, jota ei pitäisi lailla ja asetuksilla tukea. Sitä vapaaehtoista ja terveyttä ylläpitävää liikkumista tulisi lisätä kaikin mahdollisin keinoin.

Miten tämä liittyy sitten parisuhteisiin? No kun minä tulin eilen illalla kahden päivän työmatkalta Helsingistä. Olin liian väsynyt hoitaakseni parisuhdetta mitenkään muuten kuin käpertymällä toisen kainaloon ja nukahtamalla sen saman tien. Tunsin kyllä puolison tarpeet kylkeäni vasten, mutta en saanut kissaa sanotuksi, kun olin jo unessa. Pitkät työmatkat eivät ole hyvästä.

Puolisoni sanoja lainatakseni: pulla on perusoikeus ja siinä kuuluu olla rusinoita. Seksi on ihmisen perustarpeita. Pitkistä työmatkoista johtuva väsymys on turhin peruste sille, että tuo tarve ei tule tyydytettyä.

Kun yhdestä parisuhdetta uhkaavasta tekijästä selvitään, on seuraava jo odottamassa oven takana. Ihan sanan varsinaisessa merkityksessä. Perheeseemme tulee tänään uusi koiranpentu. Huomiota se varmasti tulee viemään, mutta meillä ei koirat nuku sängyssä. Minun tehtäväni on uuden perheenjäsenen kouluttaminen, mutta onneksi koulumatka ei ole pitkä.

Kommentoi Facebookissa
Tieteen päivät 2019
Helsinki liikkuu