Maailmanloppua odotellessa

Teksti Sampsa Oinaala

Talous kuohuu ja kellari on täynnä herkkuja.

Uutisia on ollut viime päivinä tylsä seurata. Pahimmillaan yli puolet niistä on ollut pelkkää taloutta, pörssiä ja pankkikriisiä. Talous on käsittääkseni alun perin syntynyt siitä, että ihmisillä on tarve vaihtaa keskenään tavaroita ja palveluita. Nyt taloudesta on tullut ihmisen itse luoma luonnonlaki.

Ihminen loi talouden, mutta ihminen ei hallitse taloutta. Globaali kapitalismi määrää tekemisiämme siinä missä kitka tai painovoima. Tarvitaan liuta näkijöitä ja noitia – tai siis ekonomisteja ja analyytikkoja – kertomaan meille, miten talous käyttäytyy ja mihin se meitä johdattaa. Nämä ennustukset kätkeytyvät sellaisen kielen kaapuun, että tavallisen halonhakkaajan on ihan turha edes yrittää ymmärtää, mistä on kysymys.

Mutta ei tarvita kummoisia näkijöitä, jotta tajutaan, että viime päivien talouskoneiston yskähdykset ja pörssien kurssiheilahtelut ovat pientä verrattuna siihen, mitä on tulossa. Talous, johon on sisäänrakennettu loputtoman kasvun pakko, on ilmapallo. Kun kasvun rajat tulevat vastaan, pallo räjähtää.

Niin öljylle kuin uraanillekin on jo laskettu loppumisajankohta. Useimpien metallien tuotanto alittaa jo kysynnän. Ruoan hinta on kivunnut pilviin. Metsiä hakataan enemmän kuin ne kykenisivät uusiutumaan.

Talousuutisia on ihan hupaisaa kuunnella, kun kellarissa on kaikkien aikojen paras sato. Perunaa, lanttua, porkkanaa, naurista, punajuurta ja sipulia riittää kevääseen asti. On hilloa, mehua, viiniä ja viittä eri sorttia sieniä. Vaikka maailmantalous köhii, kotitalous kasvaa kohisten.

Mutta ei kotitaloudessa tarvitse – onneksi – toteuttaa jatkuvan kasvun ideologiaa. Ei kannata kasvattaa ruokaa enemmän kuin syö, eikä hakata polttopuita turhan pantiksi. Olen pikku hiljaa saavuttanut riittävän elintason. Nyt on aika nauttia siitä.

Useammankin ystävän kanssa keskustellessani on viime aikoina tullut puheeksi yhteiskunnan ja talousjärjestelmän romahdus. He visioivat kaupunkisotia, pakolaisaaltoja ja pilleriruokaa. Itse en ole jaksanut vaivata päätäni sellaisilla. Olen keskittynyt pitämään huolen siitä, että itse olisin mahdollisimman vähän riippuvainen yhteiskunnasta ja taloudesta. En välttämättä jatkuvasti tietoisena tulevasta katastrofista, vaan ennen kaikkea siksi, että omilla käsillä tekeminen on tosi kivaa.

Helsinkiläinen kaverini totesi luonani käydessään, että vielä puuttuvat aseet, joilla voin omaa kotitalouttani puolustaa sitten, kun nälkäiset vyöryvät tontille. Ihan näin pitkälle en halua ajatella. Kun romahdus tulee, vie se varmaan lopulta minutkin. Mutta aion ottaa maailmanlopun vastaan pää pystyssä suppilovahveropizzaa ja korvasienimuhennosta syöden, mustikkaviinilasi kädessä.

Sillä eihän ole kiva kuolla nälkäisenä ja huonosti nukkuneena. Mutta asetta en aio hankkia.

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu