Lääkäri kaupan

Teksti Satu Taskinen

Onko 300 euroa sopiva lahjus?

Wieniläinen journalisti Hans Weiss soluttautui lääkefirmojen ja lääkärien yhteistoimintaan ”yhtenä heistä”. Sitten hän kirjoitti kirjan härskistä korruptiosta, jolla lääkärit valjastetaan lääketehtaiden palvelukseen.

Aihe ei ole uusi, mutta ilmiön vakavuus on saamassa Itävallassa vasta hitaasti poliittista toimintaa aikaiseksi. Weissin kirja ”Korrupoitunut lääketiede – lääkärit konsernien rikostovereina” julkistettiin maanantaina ja on saanut paljon julkisuutta.

Weiss halusi tutkia kenttää huolella. Hän kävi ensi puolivuotisen farmareferenttikoulutuksen ja perusti oman firman. Firman nimi, logolla varustettu käyntikortti ja oikein käytetyt alan termit avasivat hänelle ovet ja pääsyn sisäpiirille tarkoitettuihin tutkimustuloksiin. Weiss osti ja keräsi tutkimustuloksia Yhdysvalloissa tehdyistä tutkimuksista ja pääsi käsiksi tietoihin siitä, kuinka lääkärit reagoivat lääketehtaiden tarjoamiin seminaareiksi pakattuihin ilmaisiin luksuslomiin tai tilaisuuksiin pitää uraa edistäviä luentoja tai suoraan rahaan.

Lääkärit toimivat mitä parhaimpina mainosmiehinä ja propaganda-agentteina. Vasta puolueeton asiantuntijalääkäri on uskottava ja toimiva opinion leader, kun on kyse isoista rahoista. Kyllä heihin sitten panostetaankin.

_____________

Sairasvakuutusmaksut nousevat ja samaan aikaan kassat ilmoittavat vuosittain kasvavista miljoonien suuruisista miinuksista. Tutkimusko tekisi lääkkeistä kalliita? Katin kontit.

Yksi esimerkki monista on lääketehtaiden onnistunut markkinointi, jonka avulla potilas ja/tai lääkäri pakotetaan/lahjotaan käyttämään tuotetta, joka on X kertaa kalliimpi kuin toinen vastaava. Koska sairaskassojen osuus on prosentuaalinen, myös korvattava summa on X kertaa suurempi kuin toisen vastaavan tuotteen.

Lääketehtaat saavat riehua kuin pankit ikään ilman, että politiikka puuttuu aiheeseen tosissaan. Annetaanko sosiaaliturvan romahtaa samalla tavalla ja samantapaisista syistä kuin pankkien?

_____________

Itävalta sijoittuu vuosittaisessa korruptiovertailussa enemmän sinne pahiksien kuin hyviksien joukkoon. Se on synnyttänyt keskustelua ja jotakin on alettu tehdä lääketieteen ja sairaanhoidon alueella. Määräyksiä ja lakeja lahjoista ja lahjuksista on kiristetty viimeksi vuoden alusta.

Lääkärit ovat Euroopassakin alkaneet herätä, yhtenä esimerkkinä lääkärien perustama MEZIS, joka tulee sanoista ”maksan ruokani itse”, jolla viitataan luonnollisesti sanontaan, että ilmaisia lounaita ei ole.

Silti ainakaan Itävallassa oikeudessa käsiteltyjen juttujen määrästä päätellen toimet eivät vielä pure. Ongelma on suureksi osaksi asenteessa. Korruption haittoja ei vain oteta tosissaan.

Viime viikolla kuuntelin radiossa keskustelua, jonka yhdeksi pääteemaksi kiteytyi kysymys, onko vielä hyväksyttävän lahjan kattosumma 300 euroa liian suuri tai pieni. Yksi keskusteluun osallistuja tosin kyllä jaksoi yrittää kääntää puhetta varsinaiseen asiaan eli siihen, miten omituista on korruption hyväksyminen sinänsä. ”Mitä pienistä lahjuksista, jos molemmat osapuolet hyötyvät?” -ajattelu on aivan tavallista.

Ongelmalliseksi asian tekee myös se, että kun poliitikot vain hyvin vastahakoisesti luopuvat omasta immuniteetistaan, se ei oikein edistä omantunnon toimintaa kansalaisissakaan.

Korrupte Medizin: Ärzte als Komplizen der Konzerne – ein Pharma-Consultant packt aus, Hans Weiss, Kiepenheuer & Witsch Verlag; Verlag Kiepenheuer & Witsch. Radiojuttu ja aikakauslehtijuttu kirjasta.

Kommentoi Facebookissa
Helsinki liikkuu