Isät kotiin

Teksti Elina Venesmäki

Vanhempainvapaiden jakaminen muuttaa sukupuolirooleja kotona.

Lähes kaikkien vanhemmuutta käsittelevien tekstien sanoma on tämä: sinä äitinä ymmärrät parhaiten lastasi, mutta kannattaa ottaa isäkin mukaan kokeilemaan hoivaamista.

Siksi on ollut hienoa seurata, mitä itselleni ja äitiydelleni tapahtuu, kun olen töissä ja lapsen isä kotona. Vajaan parin kuukauden jälkeen kysyn mieheltä jatkuvasti neuvoja lapsen hoitoon liittyvissä asioissa. Mitä hän on yleensä syönyt lounaaksi? Missä hänen tietty, rakas lelunsa mahtaa olla? Miten arki pyörii?

Lapsena muistan kysyneeni aina äidiltä, jos en löytänyt jotakin esinettä. Ehkä jossakin vaiheessa kuvittelin, että taito on kromosomeissa. Ei se ole. Se tietää, joka on ollut kotona ja nähnyt viimeksi lapsen leikkivän lelullaan. Tämä pätee, rakkaat vauvaoppaiden kirjoittajat, kaikkeen muuhunkin elämään lasten kanssa.

Viimeksi viikonloppuna luin Elizabeth Pantleyn kirjaa Pehmeä matka höyhensaarille, joka on kirjoitettu äideille. Kirjan mukaan isä voi olla avuksi lapsen nukuttamisessa, mutta vastuu on äidin, jolla on, sentään, jotain sellaista kuin äidinvaisto. Äidinvaisto estää Pantleyn mukaan muun muassa kierähtämästä lapsen päälle yöllä. Hohhoijaa.

Ei ole ihme, että niin moni kuvittelee naisilla olevan erityistä kromosomiperäistä ymmärrystä lastenhoidosta. Suomessa vain kymmenen prosenttia isistä pitää edes osan vanhempainvapaastaan, ja hoitovapaista isät pitävät ainoastaan kolme prosenttia.

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä kirja:

Mitä sä täällä teet

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *