WTO:n nauvottelut ovat olleet lähes jumissa viime vuosina. Tämä juttu on vain netti-Voimassa.
MAAILMAN KAUPPAJÄRJESTÖN WTO:n neuvottelut ovat olleet lähes jumissa viime vuosina. Qatarin pääkaupungista alkanut ”Dohan neuvottelukierros” pitäisi saada loppuun ensi vuoden aikana, mutta jäsenmaiden näkemykset esimerkiksi maataloustuotteiden kaupasta ovat poikenneet toistaiseksi rajusti.
WTO pitää joulukuussa kuudennen ministerikokouksensa Hong Kongissa. Vaikka ministerikokous on järjestön yli päättävä elin, todellisia päätöksiä tehdään Genevessä yleisneuvoston kokouksessa lokakuun puolessa välissä.
Kauppajärjestön uuden pääjohtajan Pascal Lamyn tavoitteena on saada sopimusesitys valmiiksi marraskuun puoleenväliin mennessä, jotta jäsenmaille jäisi aikaa perehtyä tekstiin ennen Hong Kongin kokousta. Näin Hong Kongissa vain viilattaisiin pilkkuja.
”Kehitysmaiden kannalta tilanne näyttää huonommalta kuin aikaisemmin, sillä ryhmä on pahasti hajallaan. Köyhimpien maiden ja keskituloisten maiden intressit ovat sen verran erilaiset, että kehitysmaiden G77 ryhmä tuskin pystyy Hong Kongissa yhtenäisenä”; sanoi Kepan kehityspoliitinen sihteeri Matti Hautsalo.
Maataloudesta on neuvotteluissa tulossa avainkysymys, jonka kohtalo saattaa ratkaista koko neuvottelujen tulevaisuuden. WTO-sopimusjärjestelmä jakautuu kolmeen: maataloutta, palveluita ja teollisuustuotteita koskeviin sopimuksiin. Jumiin jääminen yhdessä tietäisi tyssäystä kaikissa.
Kehitysmailla on eniten voitettavaa maatalousneuvotteluissa. Erityisesti keskituloiset viejämaat kuten Brasilia, Intia ja Kiina vaativat rikkaiden maiden pystyttämien tuontiesteiden purkua.
Köyhemmille maille puolestaan EU:n ja Yhdysvaltain dumppauksen lopettaminen on elintärkeää. Tukiaisilla halvaksi tehdyt tuotteet kuten maitojauhe ja sokeri kilpailevat köyhien maiden tuotannon hengiltä niiden omilla kotimarkkinoilla.
EU on ilmoittanut olevansa valmis lopettamaan vientituet, jos erityisesti Yhdysvallat seuraa esimerkkiä.
EU asettaa suurimmat toiveet palveluiden vapauttamiseen. Palvelualan monikansalliset suuryritykset kuten ranskalainen vesialan jätti Suez Lyonnes, hollantilainen ING-pankki ja kaupan jättiketjut Ahold ja Carrefour odottavat innolla kehitysmaiden avautuvia palvelumarkkinoita.
Mika Railo
