Kaupungistuminen ei välttämättä köyhdytä ja autioita ympärillään olevaa maaseutua. Asia käy ilmi Bemine-työryhmän raportista, jossa tutkittiin kaupungistumista Suomessa vuosina 1990–2015. Tutkimuksessa todetaan, että jos vaikutusta on, se on useammin myönteistä kuin kielteistä.
Eniten taloudellista hyötyä maaseudulle on pienistä kaupungeista, jotka toimivat tiiviissä yhteistyössä ympäröivän maaseudun kanssa. Jos kaupunkien kehitys nojaa maakunnan resursseihin ja yritystoimintaan, kehittyvät maaseutu ja kaupunkialue rinnakkain. Tällaisia alueita on eniten Etelä-Savossa, Pohjois-Karjalassa, Etelä-Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla ja Lapissa.
Sen sijaan pääkaupunkiseudulla kasvukeskusten vahvistuminen näyttäisi vaikuttavan negatiivisesti sitä ympäröivään maaseutuun. Helsingin metropolialueella taloudellinen toiminta vahvistuu valtaväylien varsilla ja niiden ympäristöissä, mutta taantuu samalla kasvualueiden vetovoiman johdosta Uudenmaan reuna-alueilla.
Uskon, että 20 vuoden päästä ihmiset seuraavat nykyistä selvemmin elämänlaatua eivätkä elintasoa.
Keskisuurten kaupunkien kasvulla ei ole raportin mukaan juuri vaikutusta ympäröivien maaseutualueiden kehitykseen. Esimerkiksi Tampereella, Turussa ja Oulussa ”taloudellinen toiminta heijastuu monien maakuntien alueelle tai peräti koko maahan ja muihin maihin, jolloin yhteys sijaintimaakunnan maaseudun kehitykseen on heikompi”.
Kaupunkien kasvulla ei ole vaikutusta taloudellisen toiminnan taantumiseen myöskään harvaan asutulla maaseudulla kaukana kaupunkikeskuksista.
Kaupunkitutkija Kaisa Schmidt-Tomen mukaan kehityksen yleisiin suuntiin ei ole näkyvissä suuria muutoksia tulevaisuudessa. Hän neuvoo katsomaan muitakin kuin talouden tunnuslukuja. ”Kukoistus on kiinni katsojasta. Uskon, että 20 vuoden päästä ihmiset seuraavat nykyistä selvemmin elämänlaatua eivätkä elintasoa.”
Bemine-työryhmään kuuluu yhdeksän yliopistoa ja ajatushautomo Demos Helsinki. Hanke on Suomen Akatemian yhteydessä toimivan strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) rahoittama.
