Arvostelussa Karin Johannissonin kirja Melankolian huoneet.

Omituinen tauti valtasi Euroopan 1900-luvun alussa. Se aiheutti hallitsematonta halua jättää kaikki levälleen ja matkustaa siisteihin paikkoihin. Pakkovaellukseen eli fuugaan sairastuivat etenkin ihmiset, joilla ei ollut varaa matkustella.

Karin Johannisson kirjoittaa uutuusteoksessaan Melankolian huoneet, että kaikki melankolia liittyy puutteeseen ja menetykseen. Eri aikakaudet tuottavat omanlaisiaan melankolioita, menetyksen tunteen ilmaisuja. Aina ihminen ei edes tiedä, mitä etsii ja kaipaa.

Melankolian muotojen sijaan puhumme tylsästi masennuksesta. Etsimme aivokuvista menetyksen tunteen alkupistettä, jonkinlaista katkaisijaa, jolla aivot saisi napsautettua oikeaan asentoon.

Melankolian huoneet murentaa lääketieteen itsevarmuutta, sillä masennus ei läheskään aina ole merkinnyt toimintakyvyttömyyttä. Moni klassikkoteos olisi jäänyt syntymättä ilman herkkyyttä kokea melankoliaa.

Johannissonin mielestä melankolia on paljon masennusta laajempi tunnekartta. Synkkyyden vastapainona siihen on liittynyt terävyyttä ja euforiaa. Kenties siksi Nietzcshe kutsui melankoliaansa terveyden edellytykseksi.

Karin Johannisson:
Melankolian huoneet:
alakulo, ahdistus ja
apatia sisällämme.
Suom. Ulla Lempinen.
Atena 2013. 314 s. 5 tähteä.

Minea Koskinen