MIELI JA TUNTEET. ”Minulle ääni on keino luodata mieltä ja kuva kertoo tunteesta. Teen jokaiselle ääniteokselle myös kuvallisen vastineen. Kerään jatkuvasti kuvapankkia, josta poimin sitten toisiinsa sopivia elementtejä. Luonnon äärimmäisyydet, elämän kiertokulku, maailma ilman ihmistä puhuttelevat minua. Löydän inspiraatiota myös arkaaisista arkkityypeistä, esoteerisesta rituaalimagiasta sekä voima- ja jumalkuvista.”

Sisäinen avaruus

Rumpali löysi itsestään rummuttoman musiikin ja netistä yhteisön.

Kohtaamme linja-autoasemalla, mistä Utu Lautturi lähtee tarpomaan määrätietoisesti kohti Porvoon Linnamäkeä. Hän sai valita itseään miellyttävän haastattelupaikan. Kukkulalla on ollut asutusta jo rautakaudella, ja nimensä se on saanut satoja vuosia sitten rakennetun puulinnoituksen mukaan. Tuosta linnoituksesta ei tosin ole jäljellä kuin vallituksia ja muutama kuoppa.

Tammikuinen loskan litinä ja puita kahisuttava tuuli sopivat hyvin taustaääniksi. Keskustelu pyörii Lautturin luontosuhteesta ja -äänistä ammentavan ambient-musiikin ympärillä.

”Surinaa ja kilkettä, josta puuttuu rytmi”, Lautturi itse kuvaa tuotantoaan.

Julkisuudessa hän esiintyy mieluummin taiteilijanimellään, Lautturina: muusikon ja siviiliammatin – luokanopettajan – roolit ovat sen verran erilaiset, että hän pyrkii pitämään ne parhaansa mukaan erossa toisistaan. Tilanne on kaksijakoinen, mutta ei mahdoton.

”Töissä ne eivät tiedä, mitä mä teen, ja mielelläni pidän sen sellaisena. Muusikkominä ja opettajaminä ovat täysin eri tyyppejä. Molemmat roolit tulevat minulle kuitenkin tosi luontaisesti.”

Kolmen lapsen isä muutti Porvooseen kymmenisen vuotta sitten. Progressiivista äärimetallia soittaneen rumpalin bändirepertuaariin nousi uusien tuttavuuksien kautta reggae ja hip-hop. Taiteilijaidentiteetti Utu Lautturi syntyi viitisen vuotta sitten.

Vuonna 2007 ilmestynyt, ensimmäinen Lautturi-nimellä tehty levy vei entistä kauemmaksi metallijuurista.

”Se siirtymä oli itsellekin tosi ihmeellinen ja täysi yllätys. Kun aloin tehdä musiikkia itse, oletin, että tuottaisin rytmimusiikkia. Kun sitten aloin kokeilla, mitkä äänet tuntuivat minusta hyviltä, niin ei sieltä vaan tullut selkeitä rytmejä. Pulssit olivat paljon laajempia.”

Siirtymä täysin vieraaseen genreen onnistui kuitenkin helposti. Avuksi löytyi netissä toimiva musiikkipalvelu SoundCloud.

”Kymmenen vuotta sitten olisin epäilemättä todennut nykyisen musiikkini käsittämättömäksi. En tuntenut genreä enkä ketään vastaavaa musiikkia tekevää. Kun olin tehnyt ensimmäiset Lautturi-tuotannot, törmäsin kuitenkin SoundCloudiin. Sitä kautta löytyi kansainvälinen yhteisö. Sittemmin olen tehnyt paljon yhteistyötä rajojen ylitse – myös tutustunut suomalaisiin tekijöihin.”

Lautturi tuottaa lähes kaikki levyillään kuuluvat äänet itse, poikkeuksena esimerkiksi uudella Nielu-albumilla kuultu viulu. Tosin se viulukin on prosessoitu ja paloiteltu moneen kertaan.

Käytännössä levyn äänimaailma on syntynyt keräämällä laajan äänipankin. Lautturi kokoaa yhteen näistä äänistä toisiinsa sopivat, ja säveltää niitä käyttäen valmiin teoksen. Mukana on muun muassa piano, kitara, urut ja runsaasti luonnon ääniä, joita on äänitetty välillä kännykällä ja välillä ammattilaismikrofonilla. Luonnon äänetkin tosin kokevat välillä muutoksia prosessin kuluessa.

”Nauhoitin meren aaltoja ja prosessoin ääntä, kunnes se kuulosti enemmän tulivuoren purkauksen kaltaiselta äänimassalta. Valmis ääni kuitenkin resonoi jollain tavalla aiemmin kosken rannalla nauhoittamieni vokaalien kanssa.”

Levyjensä merkityksen itselleen Lautturi näkee lähinnä siinä, että ne muistuttavat tehdystä matkasta. Tätä ajatusta jatkaen muusikon kulloisenkin matkan päätepiste – levy – on samalla kuuntelijan matkan alkupiste. Tuossa kohdassa he kohtaavat toisensa.

”Vaikka ulospäin musiikkini saattaakin kuulostaa satunnaisesti kokoon liimatulta kollaasilta, kasaamani äänet ovat minulle äärimmäisen henkilökohtaisia. Kappaleeni ovat toteemeja itsensä voittamisen ja uudelleenluomisen polulla. Toivon musiikkini voivan vaikuttaa samoin kuulijoihin: kääntäen heidät sisäänpäin, pakottaen kohtaamaan elämän vaikeat puolet ja murskaten ne.”

Jari Tamminen

Utu-Lautturi: Nielu. Pale Noir 2015.

soundcloud.com/utu-lautturi

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu