body-03

Ruumiista ja sielusta

Teksti Kaisu Tervonen

Sodankylän elokuvajuhlille saapuva Małgorzata Szumowska ei ole taiteensa puolesta kärsivä auteur.

Puolalainen Małgorzata Szumowska palkittiin helmikuussa Berlinalessa parjaan ohjaajan palkinnolla. Hänet palkittiin elokuvasta Body (Cialo, Puola 2015).

Body on kuvaus kolmesta ihmisestä: anoreksiaa sairastavasta parikymppisestä Olgasta, hänen rikospaikkatutkija-isästään sekä terapeutistaan. Siinä missä Olga kuihduttaa kroppaansa, rikospaikkatutkija suhtautuu ruumiisiin välinpitämättömästi ja terapeutti puhuu kuolleille, ruumiittomille.

”Meinasimme antaa elokuvalle nimen Sielu, mutta se tuntui liian mahtailevalta”, Szumowska sanoo ja nauraa. Puhelimitse kysymyksiin vastaava ohjaaja sanoo elokuvan hahmojen olevan eksyksissä nyky-yhteiskunnassa.

”Samaa näkee Puolassa nykyään. Maa on jakaantunut. Meillä on keskiluokka ja niin edelleen, mutta myös paljon ihmisiä, jotka ovat tavallaan menneisyydestä. He ovat hukassa. Enää ei ole yhdistävää uskontoa tai valtaa, jota vastustaa.”

Huolimatta raskaista aiheistaan Body on luokiteltu mustaksi komediaksi. Huumori ei ole ollut kummemmin läsnä Szumowskan aiemmissa töissä.

”Kymmenen vuotta sitten otin kaiken hyvin vakavasti. Vanhetessani se on muuttumassa. Näen kaiken ­ny­kyään eri perspektiivistä, kaikki naurattaa minua. Nauru on ainoa asia, joka voi pelastaa meidät”, hän sanoo.

Szumowska voitti jo kaksi vuotta sitten Berlinalessa parhaalle HLBT-aiheiselle elokuvalle myönnetyn Teddy Awardin draamallaan In the Name of… Se kertoi maaseudulla elävästä, homoseksuaalisuutensa kanssa kamppailevasta papista. Sitä edellinen teos, Ranskassa kuvattu Elles, kuvasi toimittajaa, joka perehtyi opiskelijanuorten prostituutiorinkiin.

Puolalaisohjaaja on nostanut elokuvissaan esiin vähemmistöjä – ainakin valkokankaalla vähemmistöön jääviä – kuten homoseksuaaleja ja 40 ikävuoden ylittäneitä naisia.

”Se on tietenkin tavoitteeni, taiteilijana ja naisohjaajana. Puola on hyvin konservatiivinen maa, joten homoseksuaalinen hahmo… En yritä tehdä elokuvia nimenomaan puolalaisyleisölle, haluan että ne nähdään muuallakin, mutta olen itse puolalainen ja ehkä siksi tartun näihin aiheisiin.”

Ottaessaan vastaan palkintoaan tämän vuoden Berlinalessa Szumowska sanoi: ”Olen ohjaaja, mutta myös nainen – se on hyvä yhdistelmä.” Puhelimessa hän kertoo, että naisilla on usein parempi perspektiivi ohjaajan hommaan.

”Pystyn ottamaan etäisyyttä tekemisiini, toisin kuin monet kollegani, jotka keskittyvät vain uraansa. Ja niin banaalilta kuin se kuulostaa, naisohjaajista on pula.”

Szumowska viittaa tämän vuoden Cannesin kilpasarjaan, jonka 19 elokuvasta vain kaksi olivat naisten ohjaamia. Puolassakin elokuvakaanoniin – Wadjan, Polanskin, Hoffmanin ja Kieslowskin joukkoon –mahtuu vain yksi nainen: Agnieszka Holland.

”Hän on hyvä ystäväni, mutta hänen tarinansa on ihan erilainen. Holland aloitti uransa kommunismin aikaan”, Szumowska kertoo.

Työssään Szumowska on miesten ympäröimä. Kyseessä on ohjaajalle rakas tiimi. Kuvaaja-käsikirjoittaja Michal Englert ja leikkaaja Jacek Drosio ovat jo vuosia olleet hänen läheisimmät työtoverinsa, ja heillä molemmilla on myös tuottajan titteli elokuvassa Body.

”Ryhmäämme kuuluu myös muita. Olen hyvin avoin, haluan että kuvauk­sissa on hauskaa. Ehkä kirjallisuudessa on paikka marttyyri-auteurille, mutta elokuvan tekeminen on hyvin käytännönläheistä. Se ei ole hyvä paikka kärsiä.”

Vaikka elokuva on ryhmätyötä, vastuu lopputuloksesta kuuluu Szumowskalle. Siksi juuri hän saapuu Sodankylän elokuvajuhlille esittelemään elokuvansa Body ja In the Name of… ­sekä joitain varhaisempia töitään.

Puolalaista elokuvaa pohjoisessa

Myös viime vuonna Sodankylän elokuvajuhlilla Puolalla oli vahva edustus, kun kiitellyn Ida-elokuvan ohjaaja Pawel Pawlikowski oli festivaalin vieraiden joukossa.

Toukokuussa Kansallisen audiovisuaalisen instituutin ohjelmistossa Helsingissä puolestaan alkoi Pawlikowskin Puola -elokuvasarja. Elokuuhun saakka kestävässä sarjassa esitetään muun muassa Andrzej Wajdan Yön leikit (1960) ja Roman Polanskin Veitsi vedessä (1962), mutta myös teoksia vähemmän tunnetuilta ohjaajilta kuten Kazimierz Kutzilta ja Jan Rybkowskilta.

Vuodesta 1979 järjestetty Puolan elokuvaviikko jatkaa teemaa lokakuussa, jolloin Suomi–Puola-yhdistysten järjestämä tapahtuma rantautuu ainakin Helsinkiin, Tampereelle, Turkuun, Lahteen, Ouluun, Kajaaniin, Seinäjoelle ja Joen­suuhun. Tapahtuman ohjelmisto selviää elokuussa. Puolan elokuvaviikolla on esitetty myös Szumowskan teoksia, viimeksi viime vuonna, kun ohjelmistoon kuului In the ­Name of

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *