Christer_Lindholm

Halvan öljyn illuusio

Joka kerta, kun tulee vähänkin kylmempi ja runsaslumisempi talvi, lehtien yleisönosastot täyttyvät ilmastoskeptikkojen voitonriemuisista kirjoitteluista: kuka nyt voisi uskoa ilmaston lämpenemiseen, kun tulipalopakkaset paukkuvat nurkissa! Samanlaisia reaktioita aiheuttavat ne rajut hinnanlaskut, joita toisinaan nähdään kansainvälisillä öljymarkkinoilla.

Jos öljy on loppumassa lähitulevaisuudessa, niin eikö hinnan silloin pitäisi liikkua vain yhteen suuntaan, eli ylöspäin? Kummassakin tapauksessa lyhyen aikavälin vaihteluista vedetään liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Kummassakin tapauksessa on kyse vaarallisesta illuusiosta.

Tällä hetkellä öljy on halvempaa kuin pitkään aikaan. Tähän on olemassa kolme syytä: heikoista kansainvälisistä suhdanteista johtuva alhainen kysyntä, uusista, vaihtoehtoisista tuotantotekniikoista johtuva tarjonnan kasvu, ja se, että riittävän monet maailman suurista öljyntuottajamaista ovat hyväksyneet hinnanlaskun yrittämättä torjua sitä tuotantoaan rajoittamalla.

Nämä syyt ovat kuitenkin vaikutuksiltaan enemmän tai vähemmän lyhytkestoisia. Halvasta öljystäkään ei kannata odottaa pysyvää ilmiötä.

Ellei maailmantalous romahda lopullisesti lähitulevaisuudessa, öljyn kysyntä kääntyy ennemmin tai myöhemmin kasvuun. Uudet tuotantomenetelmät ovat olleet – paitsi tuhoisia ympäristölle – taloudellinen pettymys niihin sijoittaneille, lähinnä amerikkalaisille öljy-yhtiöille. Uudet menetelmät ovat lisänneet öljyn tarjontaa, mutta ne ovat myös osoittautuneet erittäin kalliiksi. Vahvasti velkaantuneet öljy-yhtiöt olivat jo ennen öljyn hinnanlaskua tiukoilla. Tästä öljyn halpenemiseen maltilla suhtautuneet OPEC-maat ovat tietoisia; mitä useampi kilpailija ka­toaa, sitä paremmat ovat mahdollisuudet manipuloida maailmanmarkkinahintoja tulevaisuudessa.

On tosin hyvin mahdollista, ettei öljynviejämaiden tarvitse enää rajoittaa tuotantoaan maailmanmarkkinahintojen nostamiseksi. Lähellä maanpintaa olevat, helposti hyödynnettävät öljyvarannot ovat nimittäin enemmän tai vähemmän ehtyneet, ja öljyä on jo nyt etsittävä yhä hankalammista paikoista. Tämä ei lisää vain tuotantokustannuksia, vaan myös öljyntuotantoon tarvittavan energian määrää. Kun 1930-luvulla yhtä öljytynnyriä vastaavalla energiamäärällä sai pumpattua keskimäärin 100 tynnyriä uutta öljyä, nyt vaikeapääsyisimmillä syvänmeren kentillä niitä saa vain kolme.

Ennemmin tai myöhemmin päädymme tilanteeseen, jossa jäljellä olevien öljyvarantojen hyödyntäminen ei ole taloudellisesti eikä energiapoliittisesti kannattavaa. Valitettavasti jokainen tilapäinen notkahdus öljyn hinnoissa lykkää sopeutumistamme tähän vääjäämättömään lopputulokseen.

Christer Lindholm

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu