EMPJ-kuva-276x300

Vuori valloittaa naisen

Vuori valloittaa naisen

Ei mikään pikku juttu

Anja Erämaja: Ei mikään pikku juttu Valtimonteatteri Näyttämöllä: Pinja Hahtola, Niina Hosiasluoma ja Pyry Äikää

Valtimonteatteri

☆☆☆



Tunnetun anekdootin mukaan ”koira puri miestä" ei ole uutinen, mutta "mies puri koiraa" on. Tämä sopii myös draaman totuuksiin, ainakin runoilija Anja Erämajan kirjoittamassa näytelmässä Ei mikään pikku juttu.


Valtimonteatterin lavalla vaikeroiva naisparka tavoittelee oman elämänsä huippua kuin Himalajaa, hallitsematon arki iskee vuoren varmuudella takaisin. Menisit organiser-kurssille, kehottaa ystävätär, mutta elämänhallinta on vaikeaa. Uusavuton naiseläjä alistuu ankeudelle. Suru on hänelle harrastus, uuden miehen hankintakin liian suuri ponnistus.

Karvaankirpeä dialogi on soinnuttelussaan tunnistettavaa Erämajaa, sarkasmin sävyillä leikkikää ja itseironista. Viisikymppisen naisen elämä liukuu kriisistä toiseen. Toista oli nuoruudessa, jolloin saattoi kiinnittyä kaukaiseen idoliin ja elää ryhdikkäästi esikuvansa kannattelemana. Nyt Demis Roussos on kuollut, ja hujopiksi kasvanut poikakin puhuu käsittämätöntä nettikieltä.

Runoilijan kynästä syntynyt esikoisnäytelmä jatkaa luontevasti Erämajan arkirealiteetteja pohtivan ja esityksellisen proosarunon jäljillä. Välillä vuoropuhelu muistuttaa itseään reflektoivien roolihahmojen päänsisäistä absurdismia, josta yleisön on otettava kiinni lennosta. Paikoin tunteekin olevansa lausuntamatineassa. Avuksi tulee Minna ”Kumman kaa” Koskelan ohjaus, jossa tunnelmaa kevennetään ennen kuin se menee liian synkäksi. Pulmalliset episodit seuraavat toisiaan kepeästi kuin sketsisarjassa sitcom-huumoriin oivallisesti istuvan musiikin tahtiin. Yleisö säestää rooleihinsa antaumuksella eläytyvää kolmikkoa asiaankuuluvin naurunpyrähdyksin.

Kun keski-ikäisyyttä poteva nainen yrittää kukistaa kotiharmautensa ja noust sen tavoittamattomiin baarijakkaralle, on asetelma monelle ikääntyvälle tuttu. Ulkoiset vaatimukset kasvavat kiivetessä: miten voi yhtä aikaa olla itsensä työllistäjä, psyykkaaja, hoitaja ja valmentaja? Ei mikään pikku juttu vihjaakin, että nämä elämää suuremmat kysymykset ovat ajassamme jo suhteettomia, ja vuoren varjo voi kaataa taitavimmankin satiirikon. Kivun kautta kirkastuu, tokaisee näytelmän päähenkilö.

Työryhmä:
Petra Lampinen – äänet, valot, sävellys
Pauliina Alanko – tuotanto
Kati Hynninen – tuotanto
Milla Martikainen – graafinen suunnittelu ja valokuvaus

Kommentoi Facebookissa