P4100349

Periksi ei anneta. Kiviranta (Anne Tastula) agiteeraa loppuun asti. (Kuva: Olli Kangas)

Valkoiset ja punaiset kortteerit

Ostrabotnia eli rennommin Botta on vuonna 1912 Helsingin Etu-Töölöön valmistunut Helsingin yliopiston pohjalaisten osakuntien juhla- ja ravintolarakennus. Sen toisen kerroksen kassahuoneessa pidettiin 27. lokakuuta 1914 kokous, joka käynnisti itsenäisyyden toteuttamisen toivossa perustetun jääkäriliikkeen.

Nykyisin Jääkärihuoneeksi kutsuttavasta tilasta löytyy muun muassa AKS-aktiivi Elmo Kailan (1888–1935) ja muiden jyrkemmänkin siiven kansallismielisten merkkimiesten muotokuvia sekä teemaan liittyviä Pro Patria -kivitauluja, patsaita ja reliefejä.

Ei ole sattumaa, että Jääkärihuoneen ovi on yleisölle auki, kun huhtikuun toisella viikolla viereisessä Juhlasalissa pidetään Stadi 1918  – Taistelu Helsingistäesityksen ensimmäisen osan, Valkoisten voiton, kenraaliharjoitus.  Esityksen toinen puolisko, Punaisten tappio, esitetään vielä samana iltana Paasitornissa.  Tämän entisen Helsingin Työväentalon torniin 26.1.1918 sytytettiin punainen lyhty vallankumouksen alkamisen merkiksi.

Bottalla esitettävän osuuden on ohjannut ja dramatisoinut Reetta Ristimäki. Hänet nähtiin vastikään esiintymässä Helsingin kaupunginmuseon Hakasalmen huvilassa esitetyssä  Vihan kevät –sisällissotamusikaalissa.

Bottan osuus alkaa kohtauksella, jossa ravintolaan on kokoontunut vuoden 1918 aikaista sivistyneistöä Kyösti Kalliota (Mikko Kivekäs), Eino Leinoa (Otto Pilli), L. Onervaa (Johanna Ahonwen). Aino Kallasta (Fikrete Miftari) ja Juhania Ahoa (Kaj Lindström) myöten. Seurue katsoo ikkunoista Mannerheimintietä pitkin marssivia saksalaisia sotilaita ja keskustelee laulujen ja kuohuviinin naukkailun keskellä Suomen kohtalosta.

Punaisia vastaan jyrkimpiä kantoja ottavat vapaaehtoistyötä valkoisten sotatoimissakin tehneet nuoret teekkarit Verna Eriksson (Matilda Ahlsten) ja Salme Setälä (Emma Myllynen). Aikalaissävelmistä – hiukan yllättäen – jopa räppiin ulottuvassa musiikillisessa sklaalassa perataan nykyhetkeen kantautuvia valkoisen puolen tuntoja. Luokkajännite rymistelee herrasväen seuroihin itsensä toiselle puolelle barrikadia mieltävän tarjoillijan (Miro Apostolakis) kautta.

Ensimmäisen osan jälkeen yleisö siirtyy Töölönlahden vastarannalle. Sirpa Riuttalan ohjaamassa ja dramatisoimassa näytöksessä ollaan sisällisodan viimeisessä vaiheessa, jolloin punaisten tappio on jo selvä.

Paasitornin ala-aulassa köyhät kerjäävät leipää ja esitystilana pääosin toimivassa  salissa ruokalan johtaja Matti Halmetoja (Riku Immonen) yrittää kannustaa tovereitaan myöntämään tappionsa ja antautumaan lisäuhrien välttämiseksi. Tästä piittaamatta katkeruuden myrkyttämä Leevi Laurila (Taneli Nordberg)  ja paikalle ilmaantuva sadistinen punapäällkkö Kiviranta (Anne Tastula) vaativat tovereita yhä taistelemaan kohti lopullista voittoa.

Kenraaliharjoituksen perusteella ei ole sopivaa arvioida esitystä valmiina taideteoksena. Lähtökohtaisesti voi kuitenkin kiitellä esityksessä toteutetettua ajatusta tilallistaa historian dramaattiset tapahtumat juuri näihin aatteellisesti ikonisiin rakennusympäristöihin. Konseptin ja tekstin perusteella voi myös sanoa, että esitys onnistuu kuvaamaan hyvin valkoisen ja punaisen puolen luokkakantaista eristäytymistä.

Silti on niinkin, että asetelma, jossa valkoisen puoli näyttäytyy lähinnä sotatoimista ulkopuolisena juhlivana elittiinä ja punainen puoli katalien johtajien simputtamina uhreina on rajauksena melko kapea kuva kokonaisuudesta.

Epookin kannalta – esityksen tekijöiden vaikutuksen ulottamattomissa oleva – tragedia on kyllä Paasitornin nykyisen  sisustuksen tyylillinen alennustila. Vaikka ilman ajan kolhuja  ei toki ole selvinnyt Bottakaan, jotenkin lähtökohtaansa nähden tuntuu punaisen puolen tappio tässäkin suuremmalta.

Reetta Ristimäki & Sirpa Riuttala: Stadi 1918 – Taistelu Helsingistä.
Esitykset Bottalla ja Paasitornissa jatkuvat 27.4. asti.

 

Kommentoi Facebookissa
Lasten Festarit 2018
Helsinki liikkuu